Aika kypsä

Kun tekosyyt on kerta kaikkiaan loppuun kaluttu, sääkään ei enää vaikuta liian helteiseltä ja toimintakykyiset olennot heräävät kohtuullisessa aikataulussa kotoa, sitä ei voi enää siirtää. SuurSiivousta [kansankielellä Elmat vaan].

Että voi yhdestä nelikiloisesta kissanräppänästä lähteä karvaa niin tolkuton määrä. Imurointikin pitää tehdä intervallitekniikalla. Ensimmäinen aalto pyyhkäisee keskilattialta suurimmat roippeet, sitten kaposammalla suulakkeella hienosäätöimut [nurkat, jalkalistat, hyllyt, hankalat koloset], lopuksi tekstiilisuuttimella sohvat, tuolinpäälliset, verhot, sänky yms. tyygipuoli muutamaan kertaan. Ja silti moppiin tarttuu karvapalloja salaisista kätköistä, joita ei näe. Huoh.

Missellekin päivässä oli haastetta. Siivosimme kahden koneenkäyttäjän taktiikalla, toinen toistamme tukien. Samalla, kun kissan on elintärkeää paeta imuria, niin sen pitäisi voida jahdata moppia. Mahdoton yhtälö, mopin jahtaaminen on aivan liian vaarallista, kun imuri on nähty. Misse päättikin vetäytyä saunan keskilauteelle vartoilemaan tilanteen selkiytymistä [imurin kaapitusta].

Ja kukas se ensimmäisenä olikaan puhtailla [ei kuitenkaan valkeilla – arvannet syyn miksi] lakanoilla?

Kaikille sileiden lakanoiden fanaatikoille todettakoon, että mankelointi ei vaan ole meidän juttu. Siihen sisältyy liikaa äitiperäisiä traumoja ja epäonnistumisen tunteita. Ryppyyn ne menee kumminkin [ja menikin vielä lisää, kun urakka saatiin valmiiksi...].

Ei voi iltaansa paremmin moisen ähkimisen jälkeen päättää kuin katselemalla Eastwood leffaa, jossa roistokin [varas] on sympaattinen [ja ihq].

Suitsutusta

Ostosvinkki
Käykääs Virossa ja ostakaa kotomatkalla paketti tai pari [meillä 6] savujuustosikaareita: Suitsujuustusigar – by Tallinna Piimatööstus. Niitä myydään seitsemän sikaarin pakkauksissa pakatun juuston altaissa kaikissa [hyvin varustetuissa] marketeissa [ja Stockalla] vallan edulliseen hintaan. Puketin päällyksessä on sikaaria pössyttävä stetsonhattuinen hiirihahmo. Oiva matkaeväs ja välipala. Nam. Narskuu kuin nakki.

Suitsujuustuta terviseks!

Kesäkurpitsakarnevaalit

Meakin hiljattain ihmetteli, että mitä ihmettä näistä vihanneksista voi tehdä? Ongelma kesäkurpistasadon suhteen syntyy yleensä siinä, kun kaikki pötkäleet kypsyvät melkein samaan syssyyn, muutaman viikon sisällä. Sitä riittää kyllästymiseen saakka, elleivät ystävät ja kylänmiehet tarjoudu avuksi. Tässä muutama vinkki, miten Vaanilassa käsiin jäävää kurpparisatoa jatkojalostetaan.

Täytetyt kesäkurpitsat: Koverretaan sisus pois ja sörssätään siitä esim. jauhelihan, kinkun tai sienien kera mössöä, jolla kurpparit täytetään, päälle juustoraastetta ja uuniin.

Paistetut kesäkurpitsat: Siivutetaan vihannes, paistetaan paistinpannussa öljyssä ja pyöritellään parmesan-juustossa. Napostellaan ilta/välipalaksi.

Kesäkurpitsa-tomaatti-mozzarellapaistos: Siivutetaan kaikki ainesosat ja ladotaan lomittain uunivuokaan. Päälle pippuria, basiliskoa ja juustoraastetta. Väliin voi sujautella myös kinkkusiivuja. Uuniin.

Kesäkurpitsa-tomaatti-fetapaistos: siivutetaan kurppari ja tomaatti, ladotaan lomittain uunivuokaan ja murennetaan fetat päälle. Hunnutetaan viherpippurisulatejuustokastikkeella. Uuniin.

Kesä-kur-pitsa: Pilkotaan pizzan täytteeksi.

Ai vieläkö niitä riittää? Raastetaan ja syödään salaatin tapaan lisukkeena.

Ja silti jää pätkä yli... kuutioidaan, laitetaan pakastepussiin ja käytetään aikanaan koiranoksennuskeiton ainesosana.

Se viilennyskaapin alahutlaariin unohtunut kurpitsa: Saatellaan biojäteMolokkiin asianmukaisin menoin.

Jaa miksikö ostin tänään Lidlistä pihviaterimia?
----
Harkitsen vakavasti tarkkailuluokkani päivittämistä näin uuden luku kauden alkaessa. Perso ja Velikulta, hmm...

Sorsastaa vai karsastaa?

Syötimme Missen kanssa koko kesän möksän kolera-altaassa polskivia sorsapoikueita. Niitä oli parikin; toisessa 7 siivekästä ja toisessa kymmenkunta. Siihen ne tulivat joka päivä vaakkumaan laiturin viereen. Misse kyttäsi pöheiköstä viikset väpättäen, kauhun tasapaino oli aistittavissa, kaikki tiesivät, kuka on peto ja kuka saalis. Onhan se lintu kuitenkin, vaikka onkin hieman kookas Missen makuun. Lintu.

Koko kesän ajan heittelin niille kuivat leivänkannikat ja pullanjämät, ne kasvoivat ja rohkeina tunkivat jopa maalle kvaakkumaan ja tepastelemaan. Vaikka ruokin niitä ainoastaan veteen, niin ruokailun päälle kiipesivät silti laiturille sontimaan [on muuten pliukasta tuo sorsankakka sateesta märälllä laiturilla. t. nim. kallo melkein halki].

Nyt on aika alkanut, pum, pum. Ei näkynyt kvaakkuja enää. Joku sai niistä hyvät paistit. Raadollista. Elämä on.

Salaperäinen puputtaja

Sain pääsiäisenä Resurssilta suklaapupun. Sellaisen komean, noin 20 cm korkean sinisävyiseen rapifolioon käärityn muikeasti myhäilevän jänöhahmon. Pääsiäisen munahuumassa se jäi syömättä ja unohtui kököttämään yöpöydälleni. Aika ajoin siitä on pyyhitty pölyt.

Nyt se on ruvennut öisin hupenemaan. Ensin läks korvat. Sitten koko pää. Nyt mennään jo vesirajalla [jos nyt pupuilla sellaista on] käpäliä käyttäen töpöhäntää kohti. Mystistä. Ei haiskahda Misselle, viiksissään ei ole havaittu suklaamuruja.

Voiko ihminen syödä unissaan? Kaikkien muiden [valveuni] paheidensa lisäksi?

Töitakku ja superhotti

Neljän viikon yhtäjaksoinen kesäloma on Vaanilan emännälle brutaalissa elämässä viikon liian pitkä. En muista sellaista aiemmin yrittäneenikään. Taidan päästä henkilökohtaisten lomaennätysteni kirjoon? Vaikka nyt olen jo kolmena päivänä onnistuneesti hankkiutunut fyysisenä päivetysilmentymänä työpisteeseeni, ei siellä millään mittarilla havaittavaa työnantajaa hyödyttävää liikettä [ei aivo eikä raivo] ole esiintynyt. Alitajuista harmittelua vaan siitä, ettei ole enää sitä yhtä lomaviikkoa odottamassa. Vaikka silti on vielä vähän lomaa jäljellä, kiäh, kiäh, ei sitä ihan kuiviin passaa itseään päästää. Nyt vaan kunnon palaveriralli ja tulipalonsammutushulina käyntiin, muuten nuukahdan harhaileviin aatoksiini. Kuulikssää pomo?

Blogistanissa vellovaa kommentointikärhämöintikihelmöintiä tyydyn tirkistelemään vaiti äimistellen. [Ellen sitten brandyhuuruissani herkeä keuhkoamaan jossain pekonipientareilla. Mistä tulikin mieleeni Sue Ellen ja siitä taas Miss Ellie, joka kuulemma on kuallu.]. Ei tämmöset kommenttisohvattomat oikein ymmärrä.

Kuuma lista on kiva, siellä on aina liikettä. Keulapaikka saattaa vaihtua silmänräpsäyksessä.

Hottitoti now [18.8.2005 - 01.29]:
Sun äitis sihisevän kuumana astein 311,2
Kaupunkiseksin papittaret ovat revittäneet kakkoseksi, 158,8
Neulova lehmä kuolaa kolmantena, 153,3
Blogikriitikko X kovassa pyryssä kannoilla, 153,2

Maltankohan tästä mennä edes nukkumaan?

Viimeistä viedään

Lomapäivää nääs. Tekisi mieli todeta kliseisesti, että nynne o lusittu. Yäk, ei näytä kivalta. Lusittu? On se vaan kamalaa, kun joku sanonta tai laulu jää jauhamaan koppaan. Niinku nyt viimeiset lomapäivät möksällä kaatosateessa ja sorsanpaskassa laiturilla liukastellessa hytissä jauhoi lakkaamatta renkutus: ”Tänä iltana ei tuu pakkeja” muuntuen matkalla lohkosta toiseen ahdistavampaan muotoon ”Tänä iltana ei tupakkeja”. Hirvittävää, hrrrr.

Lomalla tuli lusimustuttua kahdet hautajaiset ja yhdet häät. Lisäksi kyldyyriä niin kuulonhuoltoliiton kauhuskenaariokorvanamun verran kuin kokemusperäisenkin nähtävyystallustelun muodossa. Vika viikko oli kyllä ihan turha, hyvin olisi joutanut duuniin jo. Satoi kuin saavista, möksällä oli viheliäistä [viinamarjat sain eroteltua sentään pensaista ja poljettua mehuksi, mutta ei se kärvistely mitään herkkua ollut] ja stadissakaan ei voinut lymytä, kun oli ne ämmäm kisat ja liikenteellinen hellwetti koko taajamassa.

Blogiskenestä olen ihan pihalla. Yritin kuikuilla suosikkejani Karuselliä [krooh... kops... mikäs näille näppäimille nyt tuli? Ai nokka kopsahti], Peeaata [jotain himmeitä omppujutskia?] ja Räydykeseutukuntaa [mitähän Illuusiata tää tyyppi elää?], mutta en vaan päässy megeen näin kylmiltään. Kolealta tuntuu. Feminiinipuolen attraktioissani Naamioissa on koettu helmitöiden keskellä koti-ikävää ja hiirimenetyksiä [nyyh], Menopaussissa palattaneen yhtä tikkuisesti töitä päin [juu, ne matot jäi meilläkin pesemättä, kun satoi just sen viikon, johon olin aikatauluttanut matonpesun] ja salaraksuikussaaan kärvistelevä Elma se on taas sortunut siivousbloggaamaan heti, kun silmä välttää [prrrkl, arvaa onks täällä nöyhtäpitoisuus megalomaanisella tasolla, kun ollaan oltu 4 viikkoa veks?]. Täytyy kokeilla jotain uutta. Vaikka Vanhaapiikaa.

Ja kyllä suosikkireportterillamme Misselläkin on sanasensa sanottavana tästä kesästä. Kunhan myönnän sille tassuolennolle nettiaikaa. Eläimyksiä luvassa.

Kesä sulle paljon antaa

Vielä on lomaa jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.

Kuvassa Misse väijyy oravaa. Oli tunnin tuossa niskakenoasennossa. Rautaista laatua. Nukkuikin sit pommiin seuraavana aamuna.

Hold on your autumn horses for a while, älkää helvetissä aloittako vielä sitä syksysynkistelyä ja räntäräikemäikeruikutusta. Keretään vielä, jookos. Päivä paistaa, riippukeinurusketus näyttää hyvältä, matot edelleen pesemättä ja viinamarjat hengailee pensaissa kärkkymässä, melkein kypsää. Hillokeporukka liikkuu jo.

Me lähetään nyt vähän etelämmäks. Tsauuu.....