Peruna siellä, vetelä täällä

Tapahtui Vaanilan koekeittiön välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa ruokapöydässä [eteläsiivessä]:

Resurssi: Mitäs toi velli on?
ainailona: No sen piti olla perunamuussia. Kuinka pääsikin taas noin liemeväksi.
Resurssi: Ai siksi on katettu myös lusikka?
ainailona: ;)))

------------------------------------------------------
Auttakaa nyt ihmeessä hyvät keittiögurut! Mitä teen väärin? Ei pitäisi olla vaikeaa mörssätä padallinen kuorittuja kypsäksi keitettyjä perunoita, mutta mönkään menee AINA. Vaikka en lisäisi yhtään nestettä, niin perunasörsseli on jo lähtökohtaisesti liian lödeä. Arrgggh! Onko sauvasekoilijan syytä tää? Peruna ja minä – disasteri! Taidan siirtyä nuudeliosastonhoitajaksi.

Muista aina[ilona] liikenteessä/vol. n+n+x-2 potenssiin

Kun kehätien [nopeusrajoitus 80 km/h] oikealla kaistalla ajella rallattelee poliisiauto perjantain illansuun kiireisiin nähden [jostain meille muille tienkäyttäjille tuntemattomasta syystä] kevyttä 70 km/h tuntinopeutta hipoen, niin miksi ne kaikki hetki sitten ohitseni yli 90 km/h vauhtia pörhältäneet ökystelijäautoilijat käkkivät yllättäen tuon verkkaisen poliisibiilin perässä? Vasen kaista on täysin vapaa.

Silmänpalvontaa, nuoleskelua, liioittelua, numerotaidottomuutta, pelkoa? Siitä voisi jo pelkästään sakottaa.

Siellähän kyykistelevät mokomat, kun ohitan poliisiauton sallittua 80 + max. 5% nopeutta. Sivulleni vilkuilematta. Hallitusti ja harkitusti, oikeuksistani tietoisena. Viisarikaan ei värähdä.

Ei tullut piipaata perään, ei. Kääntyi mokoma motarille. Ja heti sen perään ne kyykkyläiset posautti niukoilla ohituksillaan ravat ilonallekiesin lättyyn. Lähikauppa-asioinnin aikataulut kai petti moisen yllättävän hidasteilmiön takia.

Taudinkuvaa

Lukemattomista lukemattomista kirjoista aiheutuva ärtymysoireyhtymä

Oireet:
Tavallisimpina oireina potilaalla on todettu levottomuutta, ärtymystä, keskittymisvaikeuksia, ihottumaa sormissa, kyynärvarsien vajaatoimintaa, köyhtynyttä kieltä, kirjoitushaluttomuutta, syrjäänvetäytyneisyyttä, seksuaalista torjuntaa, puremattomia kynsiä, tihentynyttä suklaan napsimista, pakonomaista pyykinpesua, yliaktiivista saunomista, hämärtyviä muistikuvia hyvistä tarinoista, megapölyisiä kirjahyllyjä, mielikuvituksen köyhtymistä, heikentynyttä eläytymiskykyä, huumorintajun vajautta, kylmiä jalkoja, naapurivihamielisyyttä, keskisormea liikenteessä, lyhytjännitteisyyttä, ylikorostunutta Hesariin syventyneisyyttä, kontrolloimatonta huutoa odottamattomissa yhteyksissä, kirjaston välttelyä, Pirkan niksipalstalle osallistumista, hautausmaille etsiytymistä sekä jyrän [lumiaurakin käy] alle syöksymisharjoitteita.

Hoitamattomana tauti johtaa antikvariaattiin. Sinne myyjien puolelle.

Esiintymistiheys ja riskiryhmät:
Tauti on yleistynyt viime vuosina räjähdysmäisesti. Erityinen riskiryhmä tällä hetkellä on bloggaajat. Nuo onnettomat alituiseen Blogilistan hohteessa nuokkuvat olennot, joiden lukuharrastukseen polkkaus helposti tekee pahan loven [love;)]. Myös autoilijat, rakastuneet, omaishoitajat, muuttamassa olevat, kokkausinnokkaat, siivousvimmaiset, ulkomailla lymyilevät ja paljon töitä tekevät työnarkit ovat vaaravyöhykkeessä. Not to mention urheiluhulluja, telkkarintöllöttäjiä ja sarjaohjelmiin koukuttuneita.


Käypä hoito:
Taudista parantuakseen potilaan on syytä eliminoida ympäristöstään kaikki kirjan lukemista tai siihen ryhtymistä haittaava materiaali ja toiminta. Tärkeintä on ensi vaiheessa sulkea telkkari, tietokone, kännykkä ja ovi. Postiluukkuun on hyvä ripustaa ”Ei mainoksia eikä näytenumeroita” kyltti. Parisuhde on syytä tyydyttää tajuttomaksi päivittäin heti aamusta.

Työperäiset esteet tulee raivata tarmolla veks ja sovittaa epämääräinen työskentelyn aikomishaahuilu kirjojen lukemiselta liikenevälle ajanjaksolle. Jos parantumisprosessiin voi yhdistää muutaman vapaapäivän tai jopa lomaviikon, ovat tulokset heti rohkaisevampia [rotta & rotta koe 2003].

Työmatkoista pitäisi voida kieltäytyä kokonaan, ellei sitten ole sarjakuvien ystävä. Työmatkoilla vain pitkät viivästymät [sääilmiö: lumisade Köpiksessä, niin hullunkuriselta kuin se saattaakin kuulostaa] tarjoaa riittävän tilan kirjan lukemisessa edistymiseen semi-nautinnollisessa mielessä.

Lisäksi toipumista ei haittaa, jos lukukielteiset sukulaiset eksytetään pois vaatimusosastolta sen [believe or not] varjolla, että potilaalla on lisäksi kulovalkean tavoin tarttuva flunssa.

Sitten vaan vetäydytään vällyn alle ja ryhdytään antaumuksella lukemaan kirjaa.

Ennuste:
Mikäli oireet tunnistetaan ajoissa, on toipumisennuste hyvä. Olkoonkin, että se riippuu täysin potilaan omasta halusta parantua ja noudattaa hoitolukujärjestystä. Taudilla on tosin ikävä taipumus uusiutua, ellei potilas pidä huolta säännöllisistä lukuelämäntavoista koko loppuelämänsä ajan. Hetkittäinen herpaantuminen ei kuitenkaan ole merkki taudin vääjäämättömästä etenemisestä, kunhan potilas muistaa palata muutaman päivän telkkarihapatuksen ja roskapostin selailun jälkeen takaisin kirjojen pariin.

Ennaltaähkäisy:
Taudin puhkeamisessa on havaittavissa pienoinen perinnöllinen taipuma-alttius. Kannattaakin vaivihkaa tarkkailla lähisukulaisten kirjahyllyjä sekä niissä lymyävien posliinikissojen nenän asentoa. Jos hyllyssä on vain koriste-esineitä, perinnöllistä altistumaa tuskin ilmenee. Jos taas jo isovanhempienkin lukaalissa on kirjasto [joka periytyy pölyttyvässä polvessa kohti sinua], silloin kannattaa olla enemmän kuin varuillaan.

Parhaiten tätä sairautta voi estää ennakolta kohtuullisilla lukuelämäntavoilla, tiheillä kirjastokäynneillä, sopivalla ahmimisella kirja-alennusmyynneissä sekä kuulumalla vähintään yhteen kirjakerhoon. Lisäksi pitää huolehtia siitä, että on säännöllisesti aikaa vetäytyä kirjojensa pariin, ennen kuin pahin kutina ja lautasten heittely perhepiirissä alkaa.

Edullisia astiasarjoja voi hankkia vaikka Ikeasta [start pack].

Puhki, sanoi nalle

Ei, en ole joutunut arestiin taannoisesta sipulivallankumoukseen yllyttämisestä [se oli vain läheltä piti -tilanne]. Hetkellinen kaamoskatkos vaan häiritsee kansainvälisiä bloggausyhteyksiä... tööt-tööt-tööööööt....

Ymmärrän karhua [myös sitä Suomen eniten myytyä olutta]; olen jo lähes metsästänyt oman sisäisen nallukkani. Haluaisin vetäytyä täydelliseen talvihorrokseen pehmeä turkki päällä turvalliseen pesään. Vararavinnon voimin kuorsaten, kesäisiä unia nähden. Isikarhu turvallisesti vieressä pöristellen ja korviaan vaaran varalta höristellen.

Harjoiteltu on. Taidan jatkaa vielä vuorokauden. Olkoon vaan vaikka kuinka otollinen pakastimensulatussää.

Paukkupakkastalvi on parhaimmillaan näissä kuvissa, tämä etäisyys riittäisi minulle mainiosti.

BonusTapani-jatkomuumi

Koska ihminen kuitenkin on paljon tarkkanäköisempi toisen ihmisen omituisuuksien arvioinnissa kuin omiensa, en pysty vastustamaan kiusausta heittää bonuksena raitille Resurssin ”outoudet”.

1. Kuoriutuu alushoususilleen minuutissa suljettuaan kotioven [oven sisäpuolella ollessaan].
2. Lotkii Lidlin kaakaojauhetta paketillisen [liekö 500 g] kolmessa päivässä.
3. Etsii aina halvimman bensa-aseman vaikka sinne ajaminen maksaisi hintahyödyn verran.
4. Raapii tavallisesti leukansa verille ajaessaan partaa ja peittelee raapimat lepattavilla vessapaperinpaloilla [!]
5. Rakastaa [kuulemma] minua [!!!].

Haastan tähän parisuhdeoutoustunnusteluun Peggyn, Turistin, Elman, Sun äitis ja Outin.

Säännöt samat kuin alla. Kuka uskaltaa?

Tapani tulette tuntemaan

Pahus, kun haastavat jo ainakin kahdelta suunnalta. Pakko on käpertyä omia omituisuuksiaan pähkimään. Vaikka ensin ajattelinkin tehdä meat ja yrittää uskotella, että olen niin lady, ettei mitään luurangontynkää mahdu kaapin pölyisimpäänkään kulmaukseen. Mutta sitten huomasin, että jo heti edellinen merkintäni torpedoi vähäisimmätkin ladylike illuusiot virtuaalihabitukseni suhteen for good. Antaudun!

Homman nimi: Kirjoitan merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä [blogia], jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Kohdissa 2, 3 ja 5 voisin täysin peesata Elmaa ja vessanoven [ja lemmikeille lörpöttelyn] suhteen kaikkia kissanhaltijoita ja arestitapauksia. Mut jos nyt silti yritän punnertaa ihan omaa kauhugalleriaa...

1. Olen koukussa Kaunareihin. Juuri koskaan en katso sitä livenä, mutta saatan viettää pari tuntia sunnuntaina pikakelaamalla koko viikon jaksot läpi. Saippua rentouttaa ja saa tuntemaan itsensä älykkäänpuhtaaksi, kun jopa saattaa arvata juonenkehkeytymisen etukäteen.

2. Kerään geeli- ja kalligrafiakyniä vaikka useimmiten käytännössä kirjoitan tietokoneella. Kyniä pitää olla saatavilla, siellä täällä, joka paikassa. Käsin kirjoittamisen tunne on ihana! Paperin pitää myös olla laadukasta.

3. Kuvittelen olevani täysverinen hortonomi, vaikka lähes kaikki alun perin vihertävä ympärilläni kuihtuu. Silti ostan aina lisää kasveja ja joka kevät suunnittelen uusia möksäistutuksia.

4. Sapuskan suhteen olen älyttömän nirso. Hyvällä ruokahalulla syön vain todella mieluisia ruokalajeja. En osaa edes sponsoroidussa päivällispöydässä joustaa, jos eteeni tuodaan vaikka kuinka herkullisenoloista ”hämäräruokaa”.

5. Meillä ei yleensä ole jääkaapissa pekonia. Ihan oikeesti.

Lähes kaikki lie jo haastettu, mutta heitänpä silti omituisuushaastetta potentiaalisille kohteille: Pastanjauhantaa, Kuulis, Tosikko, Sivusta ja Polkkapossu. Safkablogeilla paljastukset saavat oikein mielellään olla keittiöperäisiä;)

Ja piti vielä sanomani, että päivän paras uutinen oli Jyrki Sukulan nimitys makkaratehtaan Luovaksi Johtajaksi. Way to go, tässä ajatuksessa on järkeä. Ja kun ei kuulemma HK:n Sinisen reseptiin taatusti kosketa.

Ehkä Turistillekin joku johtokunta kohta häämöttää... peukut!

Rappiolla on hyvä olla

Kun leijona on poissa pomppivat misukat pitkin pöytiä

Seuraa tunnustus. Kas kun sipulikielteinen armaani Resurssi lähti työmatkalle. Mitä tapahtuu kotirintamalla – me tytöt pistämme pystyyn hetken huumassa sipulikarnevaalit. Puolen tusinaa ystävätärtä ja laatikollinen skumppaa, kaksi joltisenkin hämmentynyttä kissaa. Paljon veetuuntuneita naapureita. Hyi meitä! Raippaa perseelle, n-y-t nyt.

Koska osa tästä vierasosastosta oli lihavammaisia, niin päätin ottaa [Pastanjauhajan hellässä suositushuomassa] epävarman askeleen ja tehdä ensimmäisen kerran elämässäni ruokaa, jossa on merenelävä. Sain runsaasti idioottivarmoja vinkkejä [kiitos Rosmis], mutta kun ainailona vaan on niin arkajalka, ettei uskalla kokonaiseen kalaan koskea edes kumihanskat kädessä, päädyin sittenkin Mean katkarappioon. Helppo ja ytykäs kokonaisuus. Ja upposi yleisöön loistavalla menestyksellä, vieraat pakkasivat ylijäämät dogibägiin ja veivät onneksi mukanaan pois haisemasta tästä ainailonan kalakielteisestä ilmatilasta.

Valmistin myös ihania valkosipuleita [öljyn lisäksi ruikkailin niihin konjamiinihunajaa], rieskakääröjä, juustoporokeittoa ja karamellisoitua sipulia. Tämä ohje kun on niin äärimmäisen älytön, että oli ihan pakko kokeilla, voiko näin yksinkertainen asia toimia! 2 kiloa silppusin, ruokalusikallinen voita ja vot, heti kolmen tunnin päästä oli padan pohjalla just havaittava määrä aromaattista möhnää. Uskomatonta, hämmentävää. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä sillä lopulla voisi tehdä – voiko sitä pakastaa? Sipulikeittoa ajattelin kyllä huomiseksi.

Lisäksi voin suositella keittoaihiona Valion kolmen juuston [hyla]tetraa – siihen kun heittää paketin [haluamaansa] Koskenlaskijaa, ruokakermaa, herkkusieniä ja jotain muuta haluamaansa, niin tulee tosi hyvä puolivalmistekeitto. Ainakin kaikki meni.

Söimme tietysti myös valkosipulikurkkua, valkosipulijuustoa, sipulia kaikissa olomuodoissaan. Ja joimme. Napsua unohtamatta. Uuh. En uskalla edes summata tyhjiä pulloja.

Julistan tipattoman helmikuuni alkaneeksi.

Bonusylläri, kas vain kasvain, kissanhiekka on loppu. Elukat jonottelee siellä niukalla hiekalla takajalat ristissä. Kirjoitan muistiin ostoslistaan. Surkeaa koordinointia, tyhmä emäntä. Krooh.

Parisuhteellista: Romantiikkaa täydeltä laidalta

Resurssi: Pahus, kun ei nää sammarit oikein enää mahdu päälle.
ainailona: Ei mikään ihme, ne taitavat olla ajalta ennen syntymääni.
Resurssi: Ei mul oo mitään niin vanhaa kuin sinä.

Hui!

On niin ihmeen hyvä kotiin tulla taas! Turvalliseen oikeusvaltioon, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Susiakin.

Törkkäs siksi korostetun pahasti uniseen silmään, kun keskiviikon [11.1] paperiHesarissa [en löytänyt - edes uudistuneesta - netistä...] kaupunkitoimittaja Kimmo Oksanen kirjoittaa ”Kaupungin laita” palstallaan hämmentävästä sattumuksesta. Stadilainen oli kuollut ja hänen koko maallinen jäämistönsä viety [tod. näk. kaatopaikalle] asunnostaan, ennen kuin tytär [perillinen] ehti asiaan puuttua.

Ajatus siitä, että kaikki se mitä olen elämäni aikana kerännyt, ymmärtänyt, havainnoinut, dokumentoinut, rakastanut, hipelöinyt tai minkä keskellä olen elänyt, päätyy analysoimatta kaatopaikalle, on hirvittävä. Ajattelemattakin sitä, että olisin jotain erityisesti jollekin halunnut jättää jälkeeni.

Mitenkäs tällaiselta uhalta suojaudutaan? Pesänrosvousvakuutuksellako?

Täydellinen sunnuntaisuunnitelma

Julistamme Vaanilan joulusesongin päättyneeksi, pang. Kuusi on jo viety pois, pois, pois ja viimeisiä kissojen riepottelemia koristeita etsiskellään, jotta ne voi taas haudata sinne kellarin pimeimpään nurkkaan vuodeksi pölyä keräämään. Punainen pöytäliinakin saa kyytiä, palaamme takaisin askeettiseen vähävärisyyteen.

Sunnuntain ohjelma näyttää täydelliseltä apeaan arkeen siirtymäriitiltä. Pitää laittaa kello soimaan, että varmasti herää klo 11.00 tihrustelemaan leposiivekkeen taulutelkkarista elokuvaa Paikka auringossa [Montgomery Clift & Elizabeth Taylor, YLE 2]. Pahus, kun siinä ei ole edes mainoskatkoja, kuinkahan aamiaisen saatavuuden käy? Täytynee lähettää tekstari Resulle työ/omenanräpistelysiipeen ja esittää toive. Juustoista, löysää munakokkelia, jossa on paljon pippuria, maitokahvia, tuorejuustolla ja savuporolla täytettyä rullaatileipää sekä tietysti Lidlin lihaisaa appelsiinimehua ja Benecol mustikkajugurtti. Tarjoiltuna mielellään niukoissa vetimissä ilman esiliinaa noin klo 12.00 tienoilla. Tarjottimelle ei tarvitse laittaa sitä talon ainoaa kukkivaa kukkaa [ylimittainen vinossa rehottava hajusintti].

Elokuvan päätyttyä onkin hetki aikaa hyötyliikunnalle, Hesarille ja ulkoilulle, ennen kuin klo 15.00 starttaa Lemmenloukku [Marilyn Monroe, Yves Montand, MTV3]. Siiheksi pitäisi myös Burgundin pata-aihiot [juu, pekonivarastot on nyt täytetty] saada myös muhimisasentoon.

Tämän elokuvan päälle voisi lueskella muutaman tavun kirjaa kunnes ruoka on valmista. Ruokailun aikana saattaisi voida sivusilmällä vilkuilla tallennettua Täydellisten naisten viime maanantain jaksoa, ellei siinä tapahdu mitään sotaisaa, tappavaa tai muuten ruokahalua tärvelevää.

Ruokailun jälkeen mennään totta kai ruokalevolle, soitetaan äidille ja selaillaan luukusta viikon aikana huusholliin tunkenutta sälää [kuten jostain käsittämättömästä syystä nimelläni osoitettu lahjalehti 7 päivää, jonka kannessa itseään lotraa jossain vesiparatiisissa yläosaton Marco!?!].

Taas pitää olla tarkkana, ettei mene Neiti Marple ohi [YLE 1 klo 18.55]. Sen perään tulevat uutiset voi uhrata [näkeehän sen jo Ampparista mitä maailmalla on tapahtunut ja heräskö se Ariel] iltapesuun, jotta ei myöhästy Casanovan kakkososasta [YLE1 klo 21.15]. Sen päälle onkin paras kömpiä unille, koska aamulla on poikkeuksellisen himmeen aikainen startti.

Jaa, että vielä pitäisi rotukissanäyttelyyn tai Didrichsenin Maya näyttelyyn ehtiä? Sori, ei voi kauhalla vaatia kun on lusikka-asennossa annettu.

Voihan kielisoitin!

Piti näin pyhäpäivän kunniaksi muhitella kaikessa rauhassa ajan kanssa Pastiksen herkulliselta kalskahtavaa reseptiä orjallisesti noudattaen Burgundin pataa, mutta.... unohdin näköjään ostaa pekonia.

Mikä häpeä!

Juon harmiini punaviinin.

Arjen pieniä angstikysymyksiä - vol. n

Miksi avaimenreikä pitää jättää vinoon? Ei luulisi olevan ylivoimainen prosessi työntää avain reikään, kääntää ääriasentoon, avata ovi ja kääntää avain takaisin lähtöruotuun. Eikä repiä sitä puolivälissä veks.

Miksi elämää pidemmässä ruokajonossa firman kuppilassa täytyy salaattiottimet viuhuen ryhtyä antaumuksella seurustelemaan sen kanssajonottajan kera niin, että ennestäänkin verkkainen eteneminen jonossa hyytyy totaalisesti, kun ei lärpättäjä pysty lappaamaan sapuskaa lautaselleen taivastelunsa kanssa samanaikaisesti? Luulisi pöydässä olevan huomattavasti mukavampaa jutustella.

Kuinka sinne punaisten liikennevalojen paalupaikalle aina osuu ne, jotka eivät siitä pääse liikkeelle? Etenkin kohteissa, joissa palaa kääntyville oma vihreä nuoli, vaikka suoraan ajaville olisi punainen. Keltaisella ei tapahdu mitään liikettä hytissä, vasta vihreän jo helottaessa kirkkaana, ryhdytään arpomaan kytkinjalkaa ja etsimään sitä vaihdekepakkoa. Se olen minä, joka tööttää! Tempo, tempo tai siirtykää liikkumaan julkisilla.

Miksi Lidlin ostoskärryaitauksessa pitää ängetä jonossa yksitellen hakemaan sieltä tuutin perukoilta sitä toiseksi viimeistä kärryä, vaikka kanssa-asiakas selän takana tarjoaisi juuri ajelultaan palannutta omaansa kiertoon eurolla? Eikö kanssa-asiakkaaseen voi luottaa? Jos siellä ei olekaan euro vaan jotain arvotonta nöyhtää? Ainakin pitää kurkata sinne reikään...

Miksi oikea kaista usein vetää paremmin kuin vasen? Ei pidä mennä sinne vasemmalle kaistalle, jos ei kärryyn saa eloa edes sallitun nopeuden vertaa ja jokaisella vaihdolla perä valuu perässä ajavan rinnuksille.

Huono päivä, huono. Kertakaikkisen paska. Onneksi vastassa on pyhä. Ei tarvitse syödä firman kuppilassa, kulkea ovista, käydä kaupassa eikä autoilla. Siunattu kloppiainen!

---
Resurssi: Haluaisin sanoa sinulle jotain kaunista.
ainailona: ?!?!
Resurssi: Kissa

Eka nelkku

Nyt-Reetta on niputtanut omat uuden vuoden lupauksentapaisensa muodikkaasti kvartaalitasolle. Tällä tarkkuudella Vaanilassakin ehkäpä kyetään eteenpäin katselemaan. En silti lupaa mitään, uumoilen vaan.

Tälle ekalle neljäsosalle veikkailen osuvan mm. seuraavaa:

• Talviloma, talviloma, talviloma, ehkäpä matka lepäämään jonnekin lähialuekeitaille [ei tietenkään viikolla 8, se on lapsellisten viikko]
• Ystävänpäivä, jäynätuotantolaitoksella hoppua luvassa
• Nysseltä napsaistaan piuhat poikki heti, kun sen ensimmäinen havaittava mourunaukuirtiotto koittaa
• Yhden ison projektin time box lyö kannet kiinni [arvatenkin sormille]
• Yöpöydällä on viisi [5] kirjaa, jotka olen ajatellut lukea. Jos ehdin yhdenkin lukea tällä kvartaalilla, teen Herkut.
• Tipaton helmikuu – niin paljon trendikkäämpi kuin tammikuu [ja lisäksi vuoden lyhyin kuukausi].

---
Loppukevenne: Maailman toimivin laihdutuskuuri: Otetaan yksi [1] piereskelevä mies/kissakin käy. Viedään se keittiöön toiletin sijaan. Päästetään ilmat irti. ”Jaa miks ei muka sais paukutella? Eihän kukaan kuitenkaan syö enää.”

Juu ei, takuulla.

Yhtäältä välittä en toisaalle

"Auttakaa, auttakaa - minuun osui!"

Yhtäällä yrityksessä ulkoistetaan [yök-sana] kaikki järkeväksi [perinteisesti tunnistettavaksi] toiminnaksi luettava tekeminen; siivous, posti, muonitus, kuljetus, hankinnat, matkat, tohtorointi, kirjanpito, markkinointi, kulunvalvonta, ikävät runsasta ihmistyötä vaativat massamateriaalin [sinänsä puuduttavat, mutta työllistävät] käsittelyrutiinit, puhelinpalvelu, tietojärjestelmät, laitteet, monitorointi, sovelluskehitys, projektihallinta, järjenkäyttö. Yrityksessä fokusoidutaan ydinliiketoimintaan [nähtävästi pallistisiin {kuka lentää viimeisenä jakkaraltaan} ohjuksiin].

Toisaalla samaisessa yrityksessä perustetaan uusia kontrolloivia osastokeskittymiä, jonne palkataan tolkuton määrä byrokraattigeenin jo äidinmaidossaan imuroineita viranhaltijoita valvomaan näitä ulkoistettuja [yök-sana] toimintoja; niistä syntyvää tiedonvälitystä, niiden edellyttämää tiedonsalausta, laatukontrollia, koordinointia, virheiden selvitystä, prosessien kuvausta, sopimusten kilpailutusta, laskutusta, turvallisuusvalvontaa, riskienhallintaa, kumileimasinliikennettä, budjetointia, kehitysohjausta, yhteistyön analysointia, monitoroinnin monitorointia, neuvottelujärjestelyjä, järjenkäytönestonvalvonnanmonitorointia. Yrityksessä ohjataan toimintaa ja hallitaan riskejä [trikoissa].

Näiden kahden, muurin korkuiseksi nousevan, toisiaan hivuttautumalla lähestyvän ulottuvuuden väliin rutistuu ruppanarusinaksi varsinainen fokusoitunut ydinohjustelutoiminta. Se yrityksen haavoittunut, osittain jo amputeerattu kolmas [puu]jalka, jonka meno on muuttunut enemmän kuin [ydin]hiukkasen horjuvaksi. Jotta saa yhtäältä mitään soukoold palvelua, pitää toisaalla nöyrtyä toistuvasti kontilleen ja nilkuttaa pitkän pitkä hämäräinen tie. Viekö kuinkakin tuntemattomahan tupaan, kuka ties.

Innovatiivisuutta, my ass! Kuka keksi raukkauden?

Alman akka mallia röh

Varmaan ensimmäisen kerran koko aikuishistoriassani vuosi pääsi vaihtumaan niin, etten ollut vielä hankkinut uuden vuoden almanakkaa. Almanakan valinta ovat Erittäin Tärkeä Tehtävä [osittain sukua muistikirjojen hamstraamiselle] ja hankintaan on syytä paneutua ajatuksella. Tavallisesti se hankitaan jo jouluksi ja joulunpyhien aikana siirretään kaikki tärkeä perimätieto vanhasta uuteen. Nyt vaan pääsi lipsahtamaan pitkäksi. Osittain sen takia, että en todellakaan tiennyt, minkälaisen kalenterin haluan tälle vuodelle. Tyypillisesti tällaisia hankalia päätöksentekoa vaativia tehtäviä sitten siirretään niin pitkälle kuin vaan voi.

Joitakin vuosia peräkkäin olen käyttänyt Book Avenuen Kaj Stenvallin ankkakalenteria [koska diggaan niitä ankkoja]. Nyt päätin luopua siitä lähinnä epäkäytännöllisen koon takia. Mokoma neliönmuotoinen lörtsykantinen on melko hankala, kun allakan väliin pitää voida sujautella kaikenlaista ”tarpeellista” paperia vuoden mittaan. Isompi pitää olla [megalomaaninen käsilaukku on jo].

Siispä alan liikkeeseen vuoden ensimmäisen arkipäivän päätteeksi. Auts, kun olikin tylsät valikoimat. Ajaston virkamiesmallit ovat aivan liian puisevia. Ulkomaankielistä en liioin halua, koska pitää nähdä nimipäivät, liputuspäivät ja muut tärkeät kansalliset päivät [mielellään oikeissa kohdissa]. Eipä ihan kolahda Tikkanenkaan, Ihaa on suloinen, hunajapurkin verran liian suloinen. Viivi ja Wagner taas on saman epäkäytännöllisen kokoinen kuin jo lempattu ankkamalli.

Kunnes pinosta valikoituu vastaan vanha, tuttu Private case. Siinä on reissussa kestävät muovikannet, anteliaasti avautuva kierreselkä, erillinen muistiinpano-osa, vuosisuunnitelma, kansalliset juhlapäivät, paljon muovilokeroita [postimerkeille, lippusille ja lappusille] ja porsaita kannessa [vaihtoehtoiset motiivit olivat sammakot ja koirat, kissoja ei näkynyt – olikohan ne jo loppu?].
Tämän kanssa tulemme juttuun koko vuoden. Minkäslaista kuosia lie muilla?

Suo sinä siellä, tosi vetelä täällä

Vuoden ensimmäisen päivän vietin pääosin vuoteessa [siinä 180 cm leveässä kissa-aiheisella tuplapeitteellä verhotussa]. Ajoittain vaihtelun vuoksi hinauduin tuokioksi jopa sohvalle saakka. Ruokalistalla oli pakastepizzaa talvioluella alas ryystettynä. Belgialaisia suklaakonvehteja jälkiruoaksi.

Syynä ei ollut [hämmentävää kyllä] mikään kovin koetteleva kankkunen [hillitystihän sitä täl kertaa oteltiin] vaan aivan ylivoimainen laiskamatoloinen yhdistettynä normaaliin joulunjälkeiseen pettymäoireyhtymään [oho, siinäks se sit oli?]. Vaikka päivä pitenee ja kesää kohti mennään, niin jostain syystä aina tässä kohtaa vuotta olo tuntuu jotenkin tyhjältä. Meillä saisi mainiosti olla joulu ainainen… ainakin vapaapäivien osalta.

Onneksi on vielä yksi kevyemmäksi luokiteltava nysäviikko tässä, ennen kuin alkaa todella loputtomalta näyttävä lomaton putki pelkkää duunia ja reissurumbaa. Huoh.

Vetelehtimisen lomassa katsoin elokuvan Million dollar baby, jonka olin saanut jo aikapäiviä sitten synttärilahjaksi. Aihepiiri [nyrkkeily] ei tuntunut kovinkaan läheiseltä, mutta elokuva oli silti hyvä, vaikkakin loppua kohti ripeästi rankistuva. Vähän ahdisti, mutta olihan siinä sentään Clint.

Ja mitä uuteen vuoteen tulee, niin meillä ei luvata mitään. Pusketaan vaan eteenpäin muutaman päivän harahaarain kerrallaan. Varo vaan!

Tervetuloa Vaanilan talliin!

Hakusanahapatusta
Vaanilan ympärivuotisten hakusanojen [SM-leikit, porsaan sisäfilee ja lidlin olut] lisäksi tänne on pyritty tällä viikolla sesonkiluonteisilla arveluilla:

• raskaus poppakonstit
• loppiainen + kaupat + tallinna
• tipaton tammikuu
• parturi kampaajan palkka
• myyntijohtajan palkka
• uuden vuoden kortti
• uuden vuoden sapuskat
• aromaattiset pikkarit [vain yksi osuma ja sekin meille! täytyy olla pettynyt hakija]
• vaanilan talli
• ruokapöytä pieneen tilaan
• teini paini
• Timo Laukkio (x 3)
• kypsän naisen pano

Lisäksi on etsitty useasti uuden vuoden taikaa ja tekstareita. No heitänpä yhden virkistävän, jonka itse sain länsirannikolta:

Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

Hyvää alkanutta vuotta!

---
Vaanilan uusi vuosi on omistettu vuorovaikutukselle. Vaiku-tamma vuoron perään nääs, jollain on yövuoro ja jollain päiväsellainen. Tarkoitusta varten on nyt avattu kommenttiystävällinen osasto, tadaa. Kukahan on eka?

Tää oli se ylläri.

Eeeiiiiii!!!