Huas tamma

Haastenaisia lappaa meillä nyt ihan kaksin kappalein. Vuolaaksi lörpöttelijäksi syntyneelle tämä referointi * on aina ollut vaikeaa.

Niin tylsää kuin töissä tähän aikaan vuodesta onkin, sentään saattaa näköjään kestää hereillä koko päivän. Ensimmäistä kertaa aikoihin mieliala on ollut niin nurja, että yöllä on ollut vaikea saada unta, kun on niin tympinyt. Menisivät muualle pornoilemaan mokomat rehut.

Kävin kiltisti kaupassa ja ostin vain mitä pitikin. Leirielämän merkkejä siivoiltiin pikkuisen piiloon. Tässä saa nyt sellaisen kuvan, että on hätäpäissään tehty jotain ajan voittamiseksi ja järeämpien aseiden esiin kaivamiseksi.

Millaisia ihmisiä me olisimme, jos odotukset kohdallamme olisivat olleet toisenlaiset?

Saisi nyt jo sataa, s**tana.

* Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla virke kustakin vähintään ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi bloggaaja, paitsi haastajasi.

Pitääks mun aina...

... joutua menemään julkisilla töihin juuri niinä päivinä, kun kaikki paikkakunnan päivähoitolat ja kouluretkueet ovat liikekannalla. Ensin 20 pulputtavan lapsosen lauma hilluu hoitotäteineen samalla pysäkillä [mitäs, söpöjähän ne ovat, mutta kyllä lähtee ääntä enemmän kuin muutamasta {matkan tekoa vastaavasti hidastavasta} mummelista, jos nyt kevyt vastakkainasettelu sallitaan]. Alitajuisesti ajattelin, että VOI KUN nuo eivät tunkisi samaan bussiin [kohteliaana tätinä en tietenkään osoittanut aatoksiani millään lailla yrmyten ympäristöön vaan hymyelin säyseästi]. Eivätkä tulleetkaan, pomppasivat ensimmäiseen pysäkille porhaltavaan paikallisvankkuriin. Huoh 1.

Kun sitten minun autoni vihdoin saapui, [ihmettelinkin jo siinä aamujoogaa harjoittaessani, jotta onpas onnikka reilusti myöhässä], niin eikös vastaava eläkkeenimaksajajoukkio ollut jo joltain aiemmalta pysäkiltä pesiytynyt sinne kyytiin [siitäs sain – kerrankin välitön palaute]! Vaanilan kukkakotsa jäi nuolemaan näppejään istumapaikan ääreen näpelöiden nappiraation volyymia suuremmalle. Huoh 2.

Kun vielä kuljettajaosastolla oli meneillään ilmeisesti kesäapparin opetustilanne, niin johan vaan matkanteko kesti ja jatkoyhteys oli luikahtanut teilleen, kun vihdoin päästiin ihmisten ilmoille. Huoh 3.

Ei ole näköjään ilmaisia päivällisiäkään. Onneksi ruoka sentään oli hyvää. Ja viini.

Mööö

Lehmä vinkkaa. Maurelitan kantturat saivat hyvälle mielelle. Niin myös tämä uutuusblogi.

Lehmät tuovat lohtua. Ja muutkin nautaeläimet.

Stereossa soi [Resun aloitteesta] Kontra: Suurimmat iskut

Mul on on iso harmaa tamma
mut ei se anna ratsastaa.
Sil on varmaan päässä vamma
se täytyy katsastaa.

Katastusta odotellessa menen nuq...

Taimi mun tarhassain, tortilla muurikassain

Misse avusti [jopa sateessa] vaativaa [piti oikein raivata lisätilaa kasvimaan puolelle tunkeutuneelta nurmettumiselta] istutusrupeamaani möksän vetteisen hetteisissä oloissa. Maankääntökonhes Resurssi myös heilutti tarmolla lapiota ja edesauttoi osaltaan kasvun mahdollistavaa möyhintää.

Nyt on kurpitsat saateltu luonnon armoille, har-sot hallalujaa! Ja uudet koristekurpitsan siemennykset kylvetty parvekkeelle kattien mielenkiinnon ja attentaattien kohteeksi. Plantaasille kun jäi vielä muutama metri tilaa näille syysparvekkeen somistukseksi suunnitelluille kasvustoille. Sato joutaa tulla myöhemminkin, kanervien kanssa pampuloista saattaa tulla kiva talvenylisomistus vilpolaan. Ans’ kattoo.

Kannattaa kokeilla!
Aivan lyömätön kesänaposteltava on omakohtaisesti koeajettu ja erittäin hyväksi havaittu: Kesädildot [johdannainen alkuperäisestä nimestä quesadilla]. Sopii niin alkupalaksi, välipalaksi, saunapalaksi kuin kevyeksi lounaaksikin. Onnistuu suuremmallekin porukalle helposti ja makutottumuksia mukaellen. Kokeilimme alkajaisiksi pääosin juuston varaan rakentuvaa vaihtoehtoa, kas näin.

Tarvitaan

• Parillinen määrä tortilloja
• Chilikastiketta [Lidlin Sweet chili sauce on oikein hyvä]
• Juustoa [homejuustoa, mozzarellaa, fetaa, savujuustoa, juustoraastetta, what ever, kunhan on juustoa]
• Tomaattia ohuina siivuina
• Tuoretta basilikaa
• Hipaisu pippuria

Tortilla pohjustetaan chilikastikkeella. Päälle siivutetaan reilusti [esimerkkitapauksessamme] Lidilin [uutuus]gorgonzolaa ja mozzarellaa. Pintaan vielä ohuita tomaatinsiivuja ja tuoretta basilikaa. Kevyt ropsaus pippuria väriksi. Toinen kevyesti chilikoitu tortilla päälle kanneksi.

Yhdistelmä paistetaan [ilman rasvaa] muurikassa kummaltakin puolelta mukavan rusehtavaksi kunnes juustot sulavat [ja lähes poikkeuksetta osittain valuvat pannulle, joten ei kannata kitsastella, että jää jotain syötävääkin]. Kääntövaihe on jännittävä, kannattaa varata kookkaan puoleinen työväline. Visuaalisesti dildokkaampi lopputulema syntyy, jos laittaa vain yhden tortillan täytteineen rullalle/taittaen.

Kuvaa ei nyt ehditty ottaa, kun eväs vei mennessään. Palaa painoi alas jo pienoiseksi kesän suosikiksemme päätynyt Portugesevalkkari Quinta da Alorna. Puolikuiva, kiva.

Periaatteessa tortillojen väliin voi tuikata mitä tahansa, mistä pitää, mutta juustoa nyt ainakin tarvitaan. Seuraavaksi kokeilemme fetalla ja sitten herkkusienillä, eri pohjustuskastikkeilla. Siitä vaan muurikat suhisemaan! Kesä - ihana tekosyy - on taas liki!

Ken Lordi?

Kyllä on köykäistä [musaan nähden] virtuaalikäpälien ulottuvilla oleva Lordin mainoskama. Tarvitsisin nimittäin nyt ehdottomasti [ja pian] Lordi kirjanmerkin tai edes sarjan kauhistuttavia postikortteja [joista voisin paskarrella kirjanmerkin].

Mutta Virallisessa Nettikaupassaan myydään vain asessoreja, julisteita, paitoja ja kauppakasseja. Klikatkaahan kauppaan kaikki, jos ne vaikka hoksais täältä hönkivän asiakaspalautteen ja ehkäpä virittäisivät sinne puotiinkin mahdollisuuden lähestyä kauppaa suoraan sieltä saitilta. Ei nyt ihan CEOlle viittis meilaa yhdestä kirjanmerkistä, sillä lie tähdellisempääkin puuhaa nyt. Yllyttääkö tämä postikortti-kirjanmerkkipiratismiin, mitä? Ministeri Saarela [ent. Karpela]? Anyone?

Nyt hopi, hopi Lordit myymään ajoissa oikeudet Ken & AwaBarbie MonsterLordeille, ensi joulun ehdottomille hittituotteille! Jouluhan on [joka vuosi] jo tuota pikaa taas ovella. Myyntisloggitkin ovat ihan puhtaan valkeat: Kerää koko yhtye [= x 5 monsterlelua]. Business case?

___
Ai niin, meidän piti mennä mökille. Kissaaaat? Resuuuuuu.... aaamuuu... ammuu...

Ei hyvältä näytä

Ilmatieteenlaitos ei ole nyt kovin suuressa suosiossa Vaanilassa. Pitkästä [vapaasta] viikonlopusta näyttää tulevan ennusteiden mukaan veemäisen vetinen. Kele, taimet istutetaan, vaikka tulisi kuolema ja susihukka!

Helsingin kaupungin tietyöorganisaatio [if any?] ei liioin ansaitse puoltoääniä aamunavauksestaan. Töröttelin yli puoli tuntia Helsinkiin johtavalla päätiellä todistaakseni pullonkaulapäässä valoristeyksessä olevaa Lemminkäisen [miten voi näin ristiriitaisia tunteita aiheuttavan yrityksen nimi OLLA LemminKäinen?] epämääräistä kaatosateessa sikiävää tietyörupeamaa, joka sulki kahden kaistan liikenteen kolmesta.

Oi, että olinkin motivoitunut ja empatiaa täynnä päästyäni vihdoin 45 minuutin päästä armaaseen työpisteeseeni. Onneksi työyhteisö kumisi tyhjyyttään ja enempiä uhreja ei tullut.

Over and out for a while, I think. Neulokaa ja nauttikaa.

Sock you

Kannanotto: Mieluummin katselen näitä taitavia kädentöitä kuin [keskeneräisiä] villasukkia.

Nim. Katkera tietenkin, kun puikottajien kanssasolidaarinen rynnistys on sysännyt Vaanilan jatkolehdelle, pois top 100 sivulta... höh. Kai ne kantapääkavennukset sitten vaan ovat kiinnostavampia.

Ei vaan;) Ihan mukavaahan täällä alemmalla oksalla on, uusia naapureitakin.

Kukkikoot kaikki sukat,
puutarhat, kissankarvat,
marsipaanikukat.
Otan taksin.

Voi elämän kevät!

En olisi uskonut tätäkään tapahtumaa tässä elämässä todistavani! Ihan meinaa kaatuneiden muistopäivä jäädä unholaan. Lordin esiintyminen oli huikea ja nyt on erittäin mukavaa olla suomalainen.

Ensimmäiset onnittelutekstarit ulkomaanpellekamuilta tulivat jo yön aikana. Sveduja hiertää pahan kerran, mutta onneksi saavat lätkässä nyt vähän revanssia ja sitä myöten arvatenkin rauhoittuvat tämän aiheen ympäriltä. Oli se Carolan väpättävä huulisto kyllä kauhee, auts. Tanskassa ollaan aidosti hämmästyneitä ja iloisia. Niin aidosti kuin tanskalainen voi olla aito. Norjassa ollaan hipihiljaa. Virolaiset iloitsevat täysillä poropoikien menestyksestä.

Lordi esitti toiveen, että media ja paparazzit pysyisivät pois bändin kintereiltä, kun siviileissä ja väsyneinä kotiutuvat hyvin heitetyltä keikalta [ei kai noissa monsterivetimissä edes pääsisi lentokoneeseen, piippais kaikki portit]. Minä en halua tietää minkälainen tavallinen-Tomi siellä maskin takana lymyää. Olisi mukava säilyttää hirviöilluusio, uskoa hetken Rovaniemen viisujoulupukkiin.

Epäilen, josko media tottelee. Kohtahan se lööpeissä nähdään.

Hyvää, sanoi iso vaalea mustakenkäinen, päivää

On niin hilpeä mieli, että tulinpa hieman haircuttaamaan. Ihanaa, kun sataa! Meidän piti alun perin olla tänään ulkokunnassa, mutta päätimme livetä mokomasta live-esiintymisestä. Tämä perhe tarvitsee nyt kotiviikonlopun, ennen kuin mökkiralli tosissaan alkaa. Muorille toki juksasimme, että olemme veks, niin ei tarvitse hosua siihen suuntaan, vaan voi täysin itsekkäästi keskittyä omiin juttuihinsa, hih. Sateen sattuessa näköjään osuu siivousvälineisiinkin helpommin.

Aamu aukesi vetelehtien verkkaisesti sängyssä, aah. Uunissa hönkäilee viinikukko [Vaanilan tapaan vähän oikaisin enkä repostellut sitä kokonaisesta kukkelikuusta. Koekeittiöön on myös näemmä hankittava isompi pata näitä viinihuurukeitoksia varten], Frankie boy rallattaa vehkeissä, kissanvessa on pesty [mikä siinä puhtaassa hiekattomassa kaukalossa niin vetää puoleensa, että molemmat katit kilvan haluavat aina sinne piehtaroimaan?], vaatekaappia on käännelty kesäisempään kuosiin, Resu heiluu imurin varressa. Lätkämatsi aluillaan, illemmalla raikaa euroviisut, sohvapotaatti-istutus kukoistaa.

Ei paskempaa. Oikeastaan ainoa säröääni tässä auvoisessa harmoniassa on yöpöydän kulmalla kököttävä John Irvingin uusin kirja [860 sivua!]. Taitaa joutua odottelemaan aktiivilomaan saakka. Lisäksi jurppii kun torilta ”kotimaisina” ostamani tomaatit osoittautuivat kamaliksi, paksunahkaisiksi koppuroiksi, jotka maistuvat kalalta! Melkein aamiainen vuoteessa tärvääntyi! Onneksi oli heittää lohtu-Halloumit pannulle.

Nyt jännäämään!

Viiva kiinni nyt, karjuu Resurssi. Yritän pitää pelin ajan;)
----
* Missekin diggaa Irvingiä.

Väliaikatieto vilpolasta

Vaanilan viherpiiputtava enkeli vs. karvaiset demonit: 12 -2. Toivoa on [ainakin biljardipallokesäkurpitsan suhteen]!

Jopa ankaran ruoputuksen kohteena ollut supposed-to-be köynnösistutelma pukkasi tänään ensimmäiset silmin nipsnaps havainnoitavat viheraihiot pintaan. Huimaa!

Viikon päästä kuvan taimet muhivat jo möksän mullassa. Yöpakkasta uhmaten. Täytyyhän sitä satoa saada ennen kuin taas syksyn yöpakkaset uhkaavat. On se vaan syntisen lyhyt tämä[kin tuloillaan oleva] Suomen suvi.

Hiljainen kylätie

Mää kans muumitan!

Tässä Lordia odotellessa Vaanilan [vuodenaikojen mukaan mielipuolisesti vaihteleva] tiskipöytä. Kevät, mökkitie odottelee levollisena kulkijoitaan...


__

Edit later tomorrow: Oh Lord, Suomi euroveisuun finaalissa! Ja jellonat lätkän välihousufinaalissa. Antaa sataa vaan - halleluja!

Käämit vol. 2 – pesu allas

Tykkäisin syödä iltapalaksi viinirypäleitä. Siellä niitä on jääkaapissa, ollut jo jonkin aikaa [toukokuun plussakorttitarjous]. Mutta kun ei niitä saa millään pestyä.

Keittiön pesualtaassa on aina jotain esteitä, jotta rypäleet voisi laittaa sinne lillumaan. Tahmaisia kissankuppeja, tähteissään vellovia kattiloita, konepesua kestämättömiä viinilaseja, tyhjiä maitotölkkejä turvallaan, röhnää ja sälää. Niitä vaan kertyy kertymistään sinne, vaikka kuinka yrittäisi raivata tienoota aamuin illoin.

Lopulta kasaantumisteoria tekee tepposensa ja se kaikkein kammottavin [naiseen] sisäänrakennettu vekotin eli nalkutin käynnistyy esteet eliminoivalla vimmalla. Argggh!!! Siinä kohdassa on täysin turha lirkutella, että ”Ota nyt ihan rauhallisesti”.

Se aika on auttamatta ohi, paalupaikka menetetty ja lähtöruutu on takarivistä, pihan perältä. Jos edellisen sunnuntaipäivällisen kattilat hönkivät aromiaan vielä torstain korvalla, niin täytyyhän tässä systeemissä olla jotain vikaa.

Kertokaahan ketkä tiedätte, että millä silkkihansikasmenetelmällä saa [nalkuttamatta] esim. miesmerkkisen perheenjäsenen tarttumaan oma-aloitteisesti tuohon epäkiitolliseen raivauskohteeseen [syötyään ensin mahansa pullolleen sittemmin tiskiksi muuttuneista astioista valmistamaani ruokaa]? Kumihanskaa? Yösulkua? Pikaruokaa? Raippaa?

___
Rypälenagstissani vihdoin kiersin ongelman. Laitoin rypäleet omaan pikku vatiinsa likoamaan. Hähää. Siitäkin tulee kohta tiski.

Äitienpäivä

Ainut lapsi temmeltää lapsuudenkotiinsa perheineen, karvaiset ”lapsenlapset” mukana. Äiti istuu ikiaikaisessa keinutuolissaan. Keitän kahvit. Asettelen rollen tarjottimelle kissamukissa maitokahvin, palan suolaista piirakkaa, täytekakkua ja pikkuleipiä. Me Resurssin kanssa juomme Myrna-kupeista ruokapöydän ääressä pellavaliinan päällä. Äidin on parempi keinutuolissa.

Näytämme kannettavalta tietsikalta verkkaista slide showta; valokuvia mökiltä, kissojen touhuista, sukulaisista, kukkasista, ulkomaailmasta, vuodenaikojen vaihtelusta. Katselemme telkkarista videofilmiä sukujuhlista. Tutut ihmiset vilisevät ruudulla, turisevat niitä näitä ja laulavat yhteislauluna ”En päivääkään vaihtaisi pois”.

Äiti ei malta kunnolla katsella, vaikka kai haluaisikin. Leikkii ylipirteää ja yli-iloista, kätkee [jo synnynnäisen piilevän] liikutuksensa kissojen perään huhuiluksi, heiluttaa ruipeloin mustelmien runtelemin käsivarsin kissan onkea.

Välähdyksiin liittyy niin paljon muistoja, tapahtumat etenevät ruudulla liian vilkkaasti, jotta niistä saisi kiinni, niihin pääsisi mukaan. Rakkaat sisaruksensa ovat myös vanhenneet, näyttävät filmillä niin kumarilta, harmailta ja haurailta.

Pakko on vaihtaa puheenaihetta, ettei tule itku. Onneksi on kissat.

F1 startti painaa päälle. On mentävä taas. Onneksi sataa ja tuulee. Ei tarvitse ehdottaa ulkoilua, mihin äiti ei kuitenkaan suostuisi. Ei jaksa.

10 sotajalkaa neliölle

Arvasin! Kun yritän loihtia [itseni iloksi] ympäristööni edes ripauksen flooraa [kerrankin olen etuajassa Flooran/Kukan päivään nähden], niin johan [itseni iloksi] hankittu fauna siitä riemastuu ja lyö aikeeni täydellisen ranttaliksi! Parvekkeelle asemoimani kylvökset ovat kissojen ehtymättömän kiinnostuksen kohteena. Vateja, joissa on multaa! Jippiii!

Heti, kun silmä hieman välttää, ollaan kahdeksan [8] tarmokkaan karvakäpälän voimin altaissa kaivamassa. Hyrrkele! Kyllä moisesta ryöpytyksestä sitkeänlaatuinenkin kesäkurpitsan aihio häiriintyy. Kuinkahan monta siementä nämä avustavat puutarhurit ovat jo singonneet yli laidan?

Olen ehdollistanut eluja sumutepullosuihkulla kohti toivottua käyttäytymistä, mutta vielä ei ole päästy tavoitteeseen. Kovin on lyhyt karvamällin muisti?!? Sen verran ovat arvatenkin ehdollistuneet, että osaavat jo kytätä sopivaa hetkeä, milloin ruopimishommiin kannattaa pyrkiä.

Moisen sopimattoman käytöksen vuoksi joudun rajoittamaan Missen nettiaikaa entisestään. Tämän tosiasian edessä elukka myönsi haastattelun [Nysse kommentoi].

____
ainailona: Miten ihmeessä onnistutte tiukasta valvonnasta huolimatta kuitenkin aina pääsemään antoisiin kuopimisasemiin?

Misse: Hah, helppoa. Nythän on kovin lämmintä ja parvekkeen ovea pidetään mielellään auki. Väkisinkin tulee hetkiä, jolloin ns. valvovan lemmikin huomio on kiinnittynyt muualle. Silloin iskemme. Meillä on kaksi hyvin toimivaa strategiaa [nyt, kun meitä on kaksi]. Toinen on houkuttelu toisen perään ja toinen yhteislepoharhautus?

ai: Kerrotko tarkemmin houkuttelumenetelmästä.

Misse: Houkuttelussa toinen kissa [tyypillisesti tuo Nysse hömelö] usutetaan lähikontaktiin valvovan lemmikin kanssa. Se tulee kyhnertämään esim. läppärin näppäimille tai sohvalle ja ryhtyy kerjäämään rapsutuksia äänekkäästi kehräten. Näin valvovan lemmikin huomio kohdistuu täysin suloiseen Nysseen [ja sen karvojen poistoon voileivästään] ja toinen kissa [tyypillisesti Misse] voi rauhassa ruopia istutuksia. Nerokasta eikö?

ai: Todella nerokasta. Entäs harhautus, miten se menee?

Misse: Harhautus on todella tehokas menetelmä, siinä me molemmat katit pääsemme itse asiaan. Ensin oleskellaan stereofonisesti parvekkeella täysin lekottelumielessä esittäen suloista, päivän sisätilojen kuumuudessa riutunutta luontokappaletta, jolle vihdoinkin tarjotaan mahdollisuus päästä edes hetkeksi vilvoittelemaan osittaiseen ulkoilmaan. Heitetään siellä sitten oikein lemmekkäitä ja kuuliaisen kissan katseita ja asetutaan näennäiseen lepoasentoon. Tällä eleilyllä rauhoitetaan tuo [yksinkertainen] valvova lemmikki uskomaan, että kaikki ovat samaa mieltä parvekkeen virkistyskäytöstä. Näin valvova lemmikki yleensä erehtyy lähtemään muihin tehtäviin [suihkuun, kauppaan, laittamaan ruokaa tms]. Kun näin on luotu otollinen olosuhde, niin ei muuta kuin sanaton sopimus kuopimiskohteista täytäntöön ja menoks.

ai: Ymmärrän. Molemmat menetelmät tuntuvat erittäin toimivilta ja hiotuilta. Eikö valvovan lemmikin kovistelu totuuden paljastuttua aiheuta mitään lisäpohdintaa?

Misse: Tietysti. Välitöntä kepeää kirmailua, kun tilanteen ollessa päällä tulee yleensä kiire paeta tuntemattomaan kohteeseen, ettei se suihki sillä ruikkupullolla. Ja totta kai, kyllä me päivittäin evaluoimme näitä prosesseja kovastikin. Ei meillä oikein ole muutakaan tekemistä. Eikös se ollut jo todistettu asia, että joutilaisuudesta ne parhaat ideat kumpuaa? Tärkeintä on olla aina ovelampi kuin valvova lemmikki.

Anyway, yleisesti ottaen emme ihan ymmärrä tätä vaahtoamista muutaman multavadin mönkimisestä. Mitä muuta tarkoitusta varten ne voisivat olla olemassa kuin meitä?

ai: Niinpä. Saisinko vielä muutaman valokuvan tilanteesta.

Misse: Sorry, time is up.
___
In sickness and healt, until death us apart. Indeed. No matter what.

Auts, vinkas visa[kin]

Konsensus [vastoin odotuksia] syntyi etuajassa ja ulkomaalla jäi aikaa juoda työaikana olut. Auts 1 [keskellä viikkoa ja keskellä iltapäivää]. Auringonpaisteessa, kaupungin vilinässä, helteessä kalpeita rusketusraitoja vonkaavia sääriä paistatellessa kehkeytyi lämmön rusikoimassa mielessä [kevyehkö] sivulle silmäilyyn perustunut shoppailusuunnitelma. Tunnissa matkaan kertyi säkillinen kesäistä kudetta. Auts 2.

Lentokin oli myöhässä. Odotellessa laukkuun sujahti syystä [kassan kautta tietty] vielä noin 200 euron aurinkolasit. Dior. Auts 3.

Päiväraha ei ihan riitä. Nyt kotiarestia. Ei vielä vilauteta kortille saksia. On se niin hyvä.

Uusi pelargonia...

... ei kuki faijavainaan haudalla. Näyttää siltä, että maastamme ovat pelargoniat päässeet tapaturmaisesti loppumaan. Niin tylsä kukka kuin se onkin. Helppo ja kestävä toki. Kävin kahdessakin puutarhahelvetissä, mutta ei pelakuun pelakuuta.

Multaa sentään tarttui takakonttiin muutama pussukka ja nyt toiveikkaat köynnösistutelmat uhmaavat kattien käpälöintiä parvekkeella. Ja veroilmo [vaativin lisävähennysklausuulein] on lootassa.

Ei kun uutta [kiireistä] viikkoa päin!
___
Edit: Syötiinki juu pikaruokaa. Sovelsin erittäin väljästi Pastiksen koottuja parsavinkkejä. Puketti vihreetä soiroa kepeästi keittäen, päälle pussi hollandese soosia, jonka sekaan on kärvennetty pläjäys pekonia [tai kinkkua]. Ei me mitään pinjansiemeniä tässä nyt ruveta nypläämään... Hyvää oli.

Pako ääniseltä

Mulla on aina vahaa korvissa. Luureja rassataan säännöllisesti terkkarilla [jo siitäkin syystä olisi tarpeen myöntää lisää liksaa hoitsuille!]. Rassaamisesta huolimatta olen ymmärnämmä [tiemmän ymmärretyksi annettu muoto] nykyisin korostuneen allerginen äänille.

Väkijoukosta syntyvälle hälinälle, kahviosta kaikaavalle pulinalle, yllättäen käynnistyvälle [paperi]leipäpussin rapinalle, kissojen aikaansaamalle rytinälle, hapankorpun voitelusta syntyvälle raapinalle, Australialaiselle kansanmusiikille ja jopa näköjään mainoslehtipinon plaraamisesta aiheutuvalle ylimääräiselle raplausläiskeelle hetkellä, kun Ridge on posket mullassa kaivamassa Taylorin arkkua esiin. Ounou!

Pakenen. Nyt puuis täältä rauhattomasta muka-polttopullokaupungista [näiksää yhtään?]. Hetken lennettyäni en kuule yhtään mitään.

Ääntelemiin!

Hilipatihippa - tihulaiset touhussa

Kuvassa näkyvä [päällisin puolin melko suloinen ja perusluonteeltaan aivan hellyttävä] kissaneiti yllätettiin juuri vitriinikaapin päältä järsimästä jukkapalmunlehteä. Toruvaan kommenttiin rouskutukseensa reagoitiin mielenosoituksellisella kynsimisnäytöksellä, joka kohdistui katonrajassa roikkuvaan kappaverhoon. Nysse! Se ei ole vielä koskaan kynsinyt verhoja. Etenkään kahden metrin korkeudessa. Ja kun se just tappoi sen ilmapallonkin.

Pitääkö sen Missen kaikki pahat tavat sille opettaa? Varsinkin, kun Misse itse [Hänen Jalosukuinen ArvovaltaisYlhäisyytensä] oli juuri hetki sitten räjäyttänyt yössä hyvin äänekkäästi raikaavan miinan parvekkeella [pudottanut siemennystä odottavan kukkapurkkikollaasin melkoisella rytinällä].

Nyt kerallaan on menossa se hulvattomin hippa, jonka rinnalla kaikki näyttämökappaleet jäävät hopealle [oopperasta puhumattakaan]. Karvat pöllyää, hännät vispaa ja selät köyryää. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Näillä taitaa vappuörvellys olla vähän myöhässä [virkoavat vasta mökkiulkoilusta aiheutuneesta uniputkesta].

Voi elut!

Vappupallon saavutettavuus

Kehitys kehittyy. Kappas vaan, nykyisin vappupallon saavutettavuutta on oleellisesti parannettu lisäämällä narun päähän muovinen paino, joka estää pallon katoamisen taivaalle. Jos se vaikka kohmeloisista hyppysistä pääsisi vahingossa lipsahtamaan. Näpsää.

Niin näpsää, että Nyssekin sen hoksasi. Yhden painon Chicken little pallon taru oli melko lyhyt. Sen ilmat laski pihalle kissankynnen raapaisu jo vappuaattona. Kahden painon Puhipallo sentään hengailee vielä tanakasti ilmassa, mutta se onkin ollut erityissuojeluksessa.

Nyt kun vielä tietäisi, mihin nämä muoviläpyskät voisi vapun jälkeen palauttaa? Se nyt vaan on tyhmää heittää roskiin.