Out of Blogistan

I blog my blog when I am back on track.



Matka jatkuu....

Saatanan tunarit - The Brezhnev Story

Meikätyttö on niin blondi kuin blondi vaan voi olla. Kaikki pinnassani rehottava karva on VAALEAA. Kätevää sinänsä; ne kaksi säärikarvaa ei juuri näy ja kulmakarvoja ei suuremmin tarvitse nyppiä. Ripsiä sen sijaan joutuu värjäämään, jotta silmät singahtaisivat taulusta esiin.

Ym. tosiasioiden valossa ei liene yllätys, että piipahtaessamme eteläisessä naapurissa pysäköin turpani ilusalonkiin ottamaan ripsien kestovärjäyksen tulevaa retkeilypainotteista lomaosuutta silmällä pitäen. Innostuin samaan syssyyn myös kokeilemaan ripsipermanenttiakin, kun hinta oli niin edullinen.

Pahaksi onneksi tuo valitsemani salonki vaan oli niin umpivenäläisten hoidossa, että kommunikaatiossa ilmeni ikäviä katkoksia. Naamanirassaaja Tatjaana heitti vaan venäläissävytteistä saksaa [tökkii, mää olisin vaik ranskaa mieluummin, jos ei enkku taitu]. Retkottelin siinä satulassa [kasvohoitoineen] kolmatta tuntia, kun tuntui työtahti olevan verkkainen [mutta huolellinen]. Tuunaaja pölpötti venättä siinä kollegansa kanssa jopa falsettiin yltyvin ryöpsähdyksin ja minä makoilin silmät kiinni tuolissa, välillä pulputuksen hieman laannuttua torkahdellen.

Kunnes tunsin sen kylmän tunteen, mitä ei pitänyt tuntua. Tatjaana veteli pensselillä kulmakarvojani! Huusin kovaan ääneen NJET, ei, nou, nein, nej, nooo! Liian myöhään. Oli ehtinyt jo sutaista mustaa hulppealla pensselillä sen verran psyvästi, että ei sitä saanut pois. Turistia siteeraten: Voi isäkissan vittu!

Kun vihdoin pääsin tuolista ylös ja peilin ääreen putosin melkein polvilleni ja jouduin soittamaan 911 - aulassa odotelleen Resurssin - tuomaan äärimmäisen pikaisen olutvirvokkeen snapsin kera! Brezhneviläiset kulmakarvapöheikköni kirkuivat naamassani pikimustina valtateinä – highway to hell! Tilannetta ei yhtään parantanut Resun ensikommentti: ”Näkisitpä miltä näytät” [no justhan mä näin ja siksi tässä miestä tarvitaan, ei pikkunäppäriä tölväyksiä laukomaan].

Kotiin palattuamme yritimme öljyllä, voilla, shampoolla, meikinpoistoaineella, hammastahnalla, bio luvililla, fairylla, swarfegalla - you name it - jynssätä väriä pois, mutta se vain pysyy ja paranoo.

Onneksi löytyi emergencysalonki kotikulmilta, jossa ystävällinen nuori mies nyppi tämän tappajapöheikön hieman naisellisempaan kuosiin. Siedettävä, joo. Viihdynkö, no en. Syntynyttä 10 euron lisäkustannusta kompensoi hieman salonkinsa seinällä komeillut erikoistarjous ripsipermanentista ja -värjäyksestä hintaan surkeat 95 euroa! Oman seikkailuni kokonaishinta jäi kivusta ja särystä huolimatta silti kolmasosaan tuosta.

Mutta ripset sentään ovat jätte snygg – kaartuvat taivasta kohti ja ovat yötä tummemmat.

Tarinan opetus: Varo vaan siellä venakkosaluunoissa!

Tulin vaan kertomaan...

... että lomalla on aikas ihanaa!



Lähdemme ulkomaalle. Sommoro!

Käynnistä-valikko, Resurssienhallinta

Penthouse kaipaisi kipeästi perusteellista Elmantamista, jotta tänne voisi edes kuvitella päästävänsä kissanhoitolomittajan [yhdistetty kurpitsanpölyttäjä, köynnösten kastelija ja varkaiden tainnuttaja – näppärä malli sinänsä] ilman pölyallergia-altistumaoptiota. Mutta kun aina vaan on niin kuuma, että ei kotityöt kerta kaikkiaan maistu!

Kissa-asujaimiston pyynnöstä toki vessansa saatiin pestyä. Onkohan Kloritessa jotain kissanminttuyhdistettä, kun kumpikin aina haluaa kieriskellä siinä tyhjässä kaukalossa pesun jälkeen? Nytkin syntyi melkoinen käpälärysy altaan ääressä, jotta kumpi sinne loikkaa ekana.

Omaishoitajatrackilla on myös melkoista säätöä ilmassa. Varmista sitä ja tarkista tätä, muista ja huolehdi sellaisistakin asioista, mistä et ole kuullutkaan. Turvaa selusta, laadi varavaravarajärjestelmät. Torju kaikki omien suunnitelmiesi kanssa ristiriitaiset kohtuuttomat ehdotukset määrätietoisesti.

Lisäksi näyttää siltä, että Resurssin hallinnassa on ilmeisesti joku bugi tai ylivuoto [ettei vaan olisi taulut täynnä]. Se vaan vonkaa eikä ollenkaan innostu imurointiansaintaperustaisesta lähestymisestä matkalla ylikuumenneeseen makuusiivekkääseen. Ottaisit Ollista mallia, nih!

Niinpä, arvasit oikein, sitä se on. Matkavalmisteluja. Huomenna nääs kun alkaa LOMA! Eikä päivääkään liian aikaisin.

Kotihoitaja yllätti omaishoitajan

Johan sitä ihan lehdissä varoitellaan, että kuumuus vie mammoista mehut, kotihoito tökkii ja dementia piilee. Kun jo ihan toimintakykyinenkin aikuinen voi huonosti kuumuudessa, niin onhan se hankalaa aikaa kotiin jumittuneelle vanhukselle. Etenkin, kun hoitorinki on lomien takia suppeampi, ne tutut kasvot eivät ehkä tulekaan vastaan samalla aikataululla. Ruokakin on kuulemma huonompaa.

Kotihoito silti venyy yllättävän innostaviin tehtäviin kiireen ja helteen keskellä [mistä kiitos]. Helsingissä vanhukselle ehdotettiin [ensimmäistä kertaa sitten syyskuun] ulkoilua. Omahoitsu tuli ja yhdessä rollasivat tanhuville. Tapasivat tuttuja, paistattelivat päivää, istuivat puiston penkillä ja bongailivat lintuja. Ihanaa, virkistävää, kivaa oli, vaikkakin vain tunnin verran.

Tapahtuma harvinaisuudessaan oli niin uuvuttava, että asiakas kopsahti välittömästi kotiuduttuan päiväunille. Meni siinä vuorokausirytmikin sen verran sekaisin, että herättyään asiakas napsi aamulääkkeitään, vaikka oli vasta ilta. Tuli huono olo, piti soittaa lapselle. Lapsi normalisoi tilanteen henkilökohtaisella käynnillä.

Vink, vink vaan sinne kotihoitoon, että yrittäisitte vielä [korostuneesti] toistella asiakkaalle ulkoilusta palautuessa, että onko aamu vai ilta.

Tuokiokuvia: Kevyesti keskellä kesää

Otto 1:
Nainen vihkipuvun valkeassa, hihattomassa, unelman ohuessa kesäklänningissä kopsottelee [rehevän] naiselliset lanteet keinahdellen korkkareissaan kohti lähiöjuottolaa. Seuralaisensa paitaressutyylisessä t-paidassa ja miesten ”capreissa” [ne vähän alle polven ulottuvat reisitaskuhirvitykset, joissa lahkeet lepattaa] lusmuilee tarrasandaalit [nämä poppijalkaimet näyttävät olevan tarralenkkarien uusi, kesäisempi tuleminen] läpsyen ovensuussa odotellen, että daami nostaa Otto.-automaatista pariskunnalle bisserahaa.

Otto 2:
Juottolasta poistuu haparoivin askelin mies, roplaa auki pyöränsä lukot ja onnistuu [humalaisen tuurilla] huojumaan satulaan. Ensimmäisen epäröivän polkaisun aikana [juuri parvekkeemme kohdalla] pääsee ilmoille äänekäs pieru, pruuuuttt. Päälle kajahtaa vielä vapautuneen riemukas röyhtäisy. Mitä lie syöttäneet siellä.

Otto 3 [toistetaan kolmen viikon ajan päivittäin]:
Kesälomansa kolmatta viikkoa kippolan terassilla viettävä pöhöttynyt ja pönöttynyt keski-ikäinen pariskunta on lähdössä hätävaramäyräkoiransa kanssa kotimatkalle. Helle kai yllyttää pienoiseen sanaharkkaan – harmaahapsinen [askelissaan huomattavan huojuva] isäntä trikoosortseissaan meuhkaa ja kiroilee säyseästi perässä taapertavalle armaalleen. Jotain karmivaa vääryyttä tuntee kokeneensa. Eukko lepyttää ja pian pariskunta jo laputtaa lähes käsikynkkää.

Ounou. Tänne tarvittais nyt Lenita Airistoja ja Kaarina Suonperiä muutama pataljoona pitämään jöötä.

Viiiaaathöshämpions, viiaa!

Olipa mukava palata dildokeittiön äärestä stadin helletuskafestareille, kun odottamassa oli näin mukava ylläri! Hiiohoi, kerrankos sitä joku kisa sentään voitetaankin [meillä Resu on yleensä se voittoisampi hannuhanhi].

Empiiristen hutkimusten valossa dildoilla voi ratsastaa koko kesän suurempia ravintovajeita tuntematta. Röyh! Eiku ajoo!

Kuuminta hottia, hottentottia

Note to next winter: Sisälämpötila: 32,2, parvekelämpötila [lasit pölytysasennossa]: 32,9. Äkkiä ulos täältä ja järveen!

Täällä ainailona, penthouse.

Varo vaan!

Karvoihin katsominen

Kategoria: Hair[mikä sen cutin vastakohta on enklanniksi?]

Hiirenhäntäni yltää jälleen ponnarille, jippii! Ei se mikään järisyttävä tuulessa hulmuava poninhännys ole, mutta napakalla donitsilla mahdollista nykäistä irti niskasta. Kasvua tapahtuu siis muuallakin kuin ympärysmitassa.

Järjestimme tapahtuman kunniaksi ”Pisin hiukseksi laskematon korsi” -skaban. Misse voitti viiksen mitalla. 12 cm näytti mittatikku. Nyssen tuntosarvi jäi vaatimattomaan kasvavan katin seitsemään [7] senttiin.

Resurssi ei päässyt edes loppupeleihin, millin lomaa enteilevä sänki nenän alla ei anna aihetta. Ehtoisan emännänkin *sänki* oli pidempi;)

Mitenköhän ne muut misut?

Runon ja Suvi-talkkunan päivä

Melkein lipsahti helteessä ohi...

”Tai katsokaa, miten lainehet
ikikauniisti rantoja kaulaa!
Tai kuunnelkaa, miten lintuset
ikilempeesti lehdossa laulaa!
Tai ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat?
Lepinkäiset tokko ne leijuivat?
Ne tuoksuiko kukkaset tuhannet?
– Sitä hetkeä unhota et.

Tai ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin?
Sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset?
– Sitä utua unhota et.”

- Eino Leino-

Viilennystä

Ja samanaikaisesti korvaan - Aretha Franklin: Think [se nykyisin kai Neste-mainoksesta tuttu, voi miksi kaikki kaunis pitää raiskata?]

Mäen ala

Haluan vaihtaa alaa. Alan hellekuljetuspalveluyrittäjäksi. Ilmastoitu auto on näillä keleillä paras paikka tehdä töitä. Harmi, että työmatkakin sujahtaa nyt heinäkuussa ruuhkitta aivan liian nopeasti. Liikennevalot sen kun vihertää ja joutuu oikein norkoilemaan punaisia, jotta saisi lisää nautinnollista matka-aikaa auvoisessa kulkupelissään.

Ja vaikka byrååå olisi kuinka hyvin ilmastoitu, niin siirtymävaihe pysäköintilaitokseen tuupatusta ilmastoidusta autosta konttorin ylimpään kerrokseen ehtii jo tuoda hien pintaan ja saa just sopivasti vauhtiföönaantuneet kutrit liiskaantumaan pitkin niskaa.

Kun sinne kopperoonsa sitten vihdoin on päässyt, huomaa, että kaikki muut ovat jo menossa ulos varhaiselle [pitkälle] lounaalle [kun itse juon vasta aamukahvia]. Työlistalla on vaan mätäkuunjuttuja, meilissä ei ole kuin siivottavaa ja puhelin on täysin mykistynyt.

Voihan vaappu! Vielä kahdeksan [8] aamua!

Nysse Houdini

Nyssen kesäiset ulkoiluharjoitteet ovat edenneet ripeästi. Ensimmäisten mökkikeikkojen aikana se arasti kuikuili asemapaikallaan palaten viimeistään tunnin valjastelun jälkeen sisälle uinumaan. Nyt se osaa jo tehdä omia nuuhkimistutkimuksia ja viihtyy ulkona pidemmänkin pätkän. Enimmäkseen Nysse on kiinnostunut lentävistä pikku öttiäisistä, niitä on mukava täppiä ja kurkotella. Suuremman riistan päälle se ei vielä oikein ole lämmennyt.

Mutta valjaita Nysse ei voi sietää! Molemmilla kateilla on Vänttisen ”city-valjaat”, nuo näpsät pukea ja helposti säädettävät. Vaikka rihmankiertämän asettelisi kuinka tarkasti Nyssen mittojen mukaan päälle, niin aina se onnistuu pyristelemään siitä irti. Muutamankin kerran viikonlopun aikana Nysse yllätettiin riekkumasta kaukana peruskantomatkansa ulottumattomissa, vaikka tuskin silmänräpsähdys oli kulunut edellisestä tsekkauksesta. Jaa muka hömelö, bluffia!

Nysse Houdinin kikka menee näköjään niin, että ensin kiehnätään liekaosasto vaikka minkä pöheikön/tuolinjalan/lepolassen tms. ympäri täydellisen tiukalle ja sitten vaan peruutellaan, sujautetaan etukäpälät lenkistä läpi, pää kyllä seuraa perässä. Sitten arvokkain askelin vapautta maistelemaan ja muailmaa kahteleen.

Onneksi Nysse on blondi, joka erottuu hyvin kesäisessä maastossa. Rähmii jo nuo silmät selässä.

Luopumia ja löytymiä

Olen päättänyt luopua osasta äitiniaikaisia lyömättömiä keksintöjä datsallani. Ken haluaa tulkita tämän valmistelevaksi luopumiseksi myös äidistä, siitä vaan. On vain yksi suunta. Ehkä vasta nyt olen sisäistänyt sen tosiasian, että äitini ”valtakausi” mökillä on kerta kaikkiaan ohi. Jos hän jaksaa vielä kerran siellä kyydissäni piipahtaa, niin sekin on ihme. Voi olla, ettei edes tahdo. Haluaa mieluummin säilyttää ne puuhakkaat muistonsa tuosta rakkaasta paikasta. Saattaisi siellä rollekin törkkiä kantoihin ja kumpareisiin pahasti. Yritän kuitenkin lomalla houkutella.

Tällä käynnillä raivasin saunakammarin. Vähemmän juhlallisin menoin syöksin jätesäkkiin noista niin moneen tarkoitukseen taipuvista mehukattipulloista askarrellut saippuakupit ja korkkikorkilla tilkityn äyskärintapaisen. Metalliverkosta muotoiltu juuriharjapussukka kera ikiaikaisten kaksipiikkisten harjojen sai myös kyytiä. Grillinsytykkeeksi päätyi matonkuteista koottu puuvarteen kytketty kotitekoinen moppi. Vanhoista kalsareista viritetty saunahuurujen tukanliiskaantumista estävä päähine ei liioin enää kenenkään päätä korista.

Lisäksi kaappien kätköistä löytyi kammottava määrä ikivanhoja aineita. Isän [ollut haudassa jo 10 vuotta] Mennen partavaahto. Äidin [pessyt hiuksiaan datsalla viimeksi noin 6 vuotta sitten] värjätyille hiuksille tarkoitettu shampoo. Limaisia mäntysuovan palasia, kokkareista Bio Luvilia, käpääntyneitä pesusieniä ja hapertuneita selänjynssäysharjoja. Kaikki pitkään talvehtineita. Uuuh!!

Löytyipä jotain sentään, mikä sai armon jäädä. Kuvan retropurkit. Ne herättävät hämäriä tuttuuden muistikuvia, mutta en ihan saa kiinni. Muistaako/tietääkö kukaan, mitä niissä on ollut [kannet eivät liene alkuperäiset]?

Oottakaahan, kun pääsen vajan kimppuun!

Kaikesta saunakammmarin hämähäkinseiteissä tonkimisesta huolimatta kärähti baden-badenissa retkottelun tuloksena etumusta. Nyt se on etupunainen. Maha eniten. Arvaat varmaan miksi.

Edit: Vihta on pakkasessa! Aika suippo elementti kun sen käärii piukkaan. Joulusaunassa tavataan, vasta!