perjantaina, elokuuta 29, 2008

Katosato-oodi


Punertaa posket tomaatin,
elokuu loppuunsa käy.
Riittääpä vielä vihreitäkin
vaik' paistetta päivän ei näy.

Yhden keltaisen kurpitsan
löysin vihdoin pöheikön alta,
vaikka taimia tarjosin tusinan -
ei tunnu tää palkitsevalta.

On elintarviketuotanto vaikeaa,
näinkö pieneksi jääkin nyt sato?
Syksyn tullen on tunnelma haikeaa,
kun lähes kaiken, kaiken vei kato.

sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

Luonnonrauha rassaa rauhasta

Huh, huh, ohi on! Kiihkein mökkeilykausi nimittäin. Niin paljon kuin tuosta perintöasumuksesta nautinkin, niin kyllä on meno ympäristössä muuttunut edellisen sukupolven ajoista. Ainahan siellä on äänekkäitä ihmisiä ollut joka torpassa, väkeä tullut ja mennyt, vietetty vuorotellen aikaa joskus kovallakin volyymilla ja harrastettu mitä kukin. Mutta aina _välillä_ on ollut hiljaista.

Nyt tuntuu, että melua puskee joka suunnasta koko ajan. Känniset ördää ja koheltaa yöt, kimeä-ääniset ipanat kiekuvat rannassa räpiköimässä päivät, hornetit jyllää taivaalla, vesiskootterit sun muut pöristimet pörpöttää vesillä ja kylätietä kaahottaa tihenevä maastureiden ja viritettyjen kesäautojen riehakas ralli.

Jos pieni hetki linnunlaulua sattuisi korviini kuulumaan, niin eikös uusi [mökkeilyssä selvästi vasta-alkaja] naapuri siihenkin saumaan räppää Iskelmäraation päälle! Saatan olla suvaitsematon käppänöityvä persläpi, mutta minusta poppi ei sovi mökille. Sitähän tulee koko ajan joka paikassa muuten.

Mökillä on parhautta olla omissa aatoksissaan, luonnon äänien varassa. Saa soida aidot asiat - haitari, huuliharppu, kitara, nuotin vierestä hoilotettu laulu, vaikka mimmonen törähtelevä torvi, mutta ei se sama kulunut hittipotpuri, mitä muutenkin "joutuu" kuuntelemaan arjessa. "Maruzella, Maruzee, on tyttö merenerannan kuuman, kalastajat Napolin.... Sun luonasi oon onnellinen tiedäthän sen, satoi tai paistoi.... Mä ajan koko yön sun luoksesi takaisin...."

Ja jokaisen saaressa älämölöä harrastavan kannattaisi laittaa nauhuri mantereen puolelle viikonlopuksi; sen lisäksi, että tallenne toimisi yöllisten uhkailujen, veitsenvilauttelujen ja turpaanvetojen todisteena, saattaisipa totuus äänen äimistyttävän kuuluvasta kiirimisestä vettä pitkin konkretisoitua kertaheitolla.

No joo, niponipo. Tulipahan rätkytettyä. Helpotti.

Back to basic. Urbaania liikenteen huminaa ja lähiökippolan karaoken kuminaa. Ei hullumpaa, kun sen tietää.

keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

Sulhaspiirakkadieetti

Näin loman a-luokan osuudella [vain kissat ja minä], kun ei enää jaksa [eikä tässä säässä kykene] grillata eikä muutenkaan huvita [tarvitse] kiinnittää sen suurempaa huomiota ruokailuun, mitä mainioin keino selvitä ajoittain uhkaavista näläntunteista on tuunadeerata pellillinen sulhaspiirakoita. Hankitaan Kotiuunia 15 kpl/pussi tai mikä vielä parempaa Fasun Vuoksen piirakoita 10 kpl/pussi [pakkasaltaasta].

Uuni täpölle [250 astetta] ja jäiset reuhakkeet sinne. Kurkitaan vartti ja vähän yli. Nostellaan silikonihanskoilla pelti pois. Huokaillaan nälkäisenä hetki. Voisulaa runsaasti päälle ja juustoa. Lauantaimakkara on ihan paikallaan, erinomaisen oiva tähän, kinkkukin, jos sattuu olemaan. Ei mitään vihreetä tai muka-terveellistä, korkeitaan tomaatti toiseen käteen. Munavoikin voi olla päällä ihan kivatsuikka.

Nakerrellaan omaan tahtiin. Yhdestä pussista riittää koko päiväksi. Helppoa ja näpsää, röyh.

Ja taas jaksaa kohti uusia sateita!

maanantaina, elokuuta 11, 2008

Päivän gini


Kesäkuun alkupäivinä taimina istuttamani parvekeköynnös päivänsini puhkesi ensimmäiseen kukkaansa eilen. Lähes elokuun puolivälissä. Oliko meillä kesä? Ruukkutomaateissa on nähtävissä nyt muutamia vihreitä pieniä mollukoita. Mahtavatko ehtiä punertua, ennen kuin räntäsateet alkavat? Elämä on jännityksestä pinkeänä.

Tänään näkyy olevan aivan loistava lomasää raivata huushollia. Erityisen rentouttavaa.

sunnuntaina, elokuuta 10, 2008

Hyytelöä vetelää polvet on nää

Otsikossa vastaus SÄ:ään edellisen jutun kommenttiin polven tilasta.

Hetken aikaa vielä lämpimät terveiset Vaanilan säilöntähaarasta! Jäähtymistä ja kellaroitumista tässä nimittäin odotellaan, niin viralliset valvojat Misse ja Nysse kuin koko päivän marjan tai parin parissa ahertanut ainailonakin.

Kas kun oli niin vauhdilla toteutunut joukkopakkopako perjantaina datsan tanhuvilta, että ei ollut aikaa keitellä eikä enempiä vesiä heitellä, vaan sään sallimatta oli täräytettävä kamat hätäisesti kyytiin ja ohjastettava vauhdilla jonnekin missä on muutakin lämmintä juoksevaa kuin minä. Koko edellisen yön kestänyt kaatosade oli muokannut maaston hetteän-letteän-vetteäksi ja hyvä kun sieltä marjaämpäreinemme kattien kanssa kuiville jaksoimme pungertaa.

No nyt on sitten keitelty, sokerin määrästä arvioita heitelty, valutettu, kuorittu vaahtoja ja lotrattu siivilöintien parissa - ja kappasskules - tadaa... Kellaritonttuja odottelee 12 purkkia mustaviinimarjahyytelöä [jotkut kutsuvat niitä herukoiksi], 3 purkkia mustikkahilloa [no on niitä siellä metsässä, on aina ollut, kun vaan tietää oikean paikan], 2 purkkia lakkahilloa [tai suomuuraimia vai mitä hillahilloja {!} haluatte niiden olevan, minulle ne ovat lakkoja ja hillon lisäksi niitä on vielä pakkasessakin] sekä 5 brandypullollista semi-seco mehua, jonka koostumus syntyy punaisen viinimarjan ja hyytelöylijäämämäskin mehumaijatetusta sekoituksesta, joka ylöskeitetään ja sokeroidaan.

Heh, ei hullummin, otan naukut hyvän päivän pääksi. En tosin ole koskaan ennen tehnyt hellää hilloa [vain pehmeät marjat ja sokeri, ei mitään tehosekottimia tai lisävesiä] itse, joten lopputulemaa voi tässä kohtaa vain arvuutella. Ainakin se on makeaa ja siinä mielessä pitäisi upota jonkun makeanperson alati napsaavaan suukkoseen empimättä.

No nyt alkaa vimosetkin purkinposket viiletä. Palailen muihin lomatunnelmiin myöhemmin, viimeistään sitten kun loma lopahtaa. Vielä ei, Suomesta lopahti vaan lomasäät. Jos niitä nyt suuremmin tänä kesänä olikaan. Noh, en ole [ihan helvetin] katkera. Vielä.