perjantaina, syyskuuta 19, 2008

Toinen otto

Lähdemme taas tänne. Siellä oli viimeksi niin hyvä fiilis, lempeät vibat, mukavat muistot ja ihan ältsin hyvä sauna. Katsotaan, onko pössis tallella, vaikka ruska kuulemma jääkin tällä kerralla vaatimattomaksi. Kasvit kun ei kuulemma jaksa tuottaa värejä...?! Outo uutinen, mutta osoittaa, että värittömyys voi olla ihan luonnollista.

Ansaittu vapaa on aina kohillaan. Ja luonto ottaa aina luonnon päälle. Sellaisena kuin on.

Minkähän takia olin kirjoittanut tämän turinan esivalmisteltuun aihioon sanan supistusnippa? Ei voi tietää, outoja tapahtuu. Varo vaan!

lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Talvitelot, syyselot

Joka vuosi on yhtä haikeaa jättää kesä [ja mökki] rauhaansa, oman uinuvan onnensa nojaan. Sopia itsensä kanssa, että nyt ne talvitelakat on ON, kuivamuonatkin raahataan stadiin, pesukukka, hammastahna, se viimeinenkin sinappituubi. Mielen täyttää haikeus, kesän ohikiidon vaikeus.

Näin kepeää sadonkorjuuta en muista. Kuusi [6] peukalonpään kokoista punajuurenaihiota [sen suurimman, lähes euromittaisen oli nakertanut myyränpiru] ja kaksi alimittaista keltaista kesäkurppaa. Ei kannata etikan ostoon lähteä, ei.

"Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa."

- Eino Leino -

Onneksi ruskaretki häämöttää hetken päässä, lohtua ja korviketta tarvitaan. Aistimuksia.