Orpo

Ei me sit mentykään landelle. Tuli muuta hommaa. Äiti kuoli. Suruissani heitin tietsikan vähän tiukemmin kiinni. Se lakkas toimimasta. Piti laittaa Resu alan kauppaan. Kesti hetken. Vista on hanurista. Wörkkii periaatteessa. Älkää kysykö, miksi synttärilahjaksi saamani ulkoinen kovis ei ollut vielä käytössä. Kas kun ei ehdi kun on loma.

Sain 20 kaunista valkoista ruusua serkultani. Pystytukkaisen [se ON tärkätty pystyyn] enkelin sain parhaalta ystävältäni joululahjaksi. Oikein oiva ja osuva.

Misse tiesi, että puhelu sairaalasta tulee. Tamppasi mua kaksi tuntia aiemmin tosi pieteetillä. Tiesi, että lohdutusta tarvitaan kohta. Kissa on viisaampi kuin me kaikki ihmiset yhteensä.

Sängyssä Casanovan kanssa

Njami, ei paskempaa seuraa, viihdyn.

Suosittelen huomioimaan ihqusatiinilakanat, jotka ostin taannoin -40% alella. Nyt ekaa kertaa ajossa. Ihanat!

Aamulla sukuloimaan Resun suvun suuntaan, sommoro.

Supikoirakarvareuhkapelti

Torttua Resurssin malliin. Vastustamaton täyttötapa.

Piparista en virka mitään.

Pätkii vähemmän

Lohduttavia havaintoja, osa xxx. Tänä jouluna muisti tuntuu pelaavan paremmin kuin vuosi sitten.

P.S. Tää oli muuten polkka numero 600 - ohhoh!

Totuuden henki, johda sinä meitä

Kesken kinkun paiston oli aivan pakko kurvata lähimpään Prismaan ja ostaa Samuli Edelmannin Virsiä-levy. Oli sellainen olo. Äidillä kun elämänhenkoset hupenoo - vääjäämättä.

Levy on ihana! Ei ihme, että tuplaplatinaa paukkuu. Tulee levollinen olo, ihan kuin joku silittäisi otsaa.

Rauhallista Joulua!

Huhuilta katkotaan SIIVET!!!

Uumoilut, että me olisimme päätyneet TangoFani orsille, ovat täysin vääriä ja kaikin puolin ennenaikaisia. Täälhä me hupatellaan entiseen malliin. Kuva on syyskuun lapinreissulta; meillä oli siellä ihan ihquoma parvi. Voitko kuvitella, ihan vaan meille kahdelle karviaiselle dedikoitu kerros. Vitsi, että oli kivaa! Siellä möksässä oli muutenkin tosi paljon haastavia kiipeilyvempaimia – orsia ja poikkipuita, mielenkiintoisia kolosia, hyviä tähystelymestoja. Kylhä myö nautittiin, kuten vain kissat voi.

Nyt täällä kotonassa on taas joku joulujutska proseduuri meneillään. Naruja, paperia, rapinaa ja säpinää, levotonta liikehdintää. Näyttää siltä, että henkilökunnasta about 50% on lomalla, kun täällä nyt palvelut pelaa ihan – kuten Vince tai sen mama sanois – täpöllä. Täpötiptapitöps.

Meille ei kuulemma tänä jouluna tule kuusta. Ei kuulemma mahdu. Nää hamsterit on täyttäny koko lukaalin omilla töhnillään ja siksi meidän Vuoden Täppimis Kohokohta ohitetaan olankohouhoutuksella. Epistä. Ans kattoo kuka vie viimeisen raapauksen tässä päätöksessä; jos ei järki pelaa, niin silloin pitää uhata sohvan kynsimisellä.

Mitä mieltä lukijat olette [if any]? Pitäiskö meidän sittenkin saada kuusi ja alaoksille kissanameja, lameköynnöksiä ja killukkeit, kissanminttuhunnutus?!

TangoFanimarkkinat

Vaanilan kutomosta, päivää! [täytyy olla päivä]

Kuvassa orrella roikkuvat ainailonan viimeaikojen kutomuskiusaukset, jotka ovat ilahduttavalla tavalla pitänet kädet järkevissä töissä ja ajatukset harhailemassa, pohtimassa omiaan. Seuraavaksi käärin ne pukettiin. Ilahdutan tai kauhistutan kamui!

Varo vaan!

Kello viiden teet

Kello 17.00 sairaalassa tarjoillaan päivällinen. Se on yleensä sosekeittoa, pala leipää ja kiisseli. Potilaat, jotka eivät pysty syömään itse, nostetaan istuvaan asentoon pedissä ja tomera hoitaja lappaa hirvittävällä vauhdilla sosekeittolusikkaan upotetut lääkkeet potilaan suuhun. Tempo on tiukka; kaksikin kookasta nappia yritetään ujuttaa potilaan koneistoon samalla lusikallisella. Potilas ei ehdi eikä pysty nielemään sitä vauhtia kuin mitä möhnää suuhun tungetaan. Hoitaja hermostuu – on kiire jo seuraavan luo.

Jos paikalla sattuu olemaan omainen, annetaan syöttämistehtävä mielellään hänelle. Ajan kanssa, potilaan omassa rytmissä jopa 8 eri tabletin pakkosyöttö aterian myötä onnistuu. Kunhan ei kiirehdi.

Miksi syöttämiseen tarvitaan sairaanhoitaja, jolla ei ole siihen aikaa? Miksei ruoan jakelijana toimiva henkilö käy? Ei petipotilaan syöttäminen ole rakettitiedettä [kunhan saa sängyn oikeaan asentoon]. Minäkin osaan ruokkia vanhuksen, vaikka ei kokemusta ole edes lapsien syöttämisestä, muista hoitotehtävistä nyt puhumattakaan. Tarvitaan vain aikaa ja kärsivällisyyttä.

Olen ajan ja kärsivällisyyden ehtymisestä enemmän huolissani kuin ilmastonmuutoksesta. Henkisen ilmaston väljähtyminen ja välinpitämättömyys tappaa.

Taas on aika liikahtaa.

Punakkaa vuohenjyystöä

Vaanilan koeheittiössä ei ole aiemmin vuohenjuusto tuoksahtanut. Nyt kuitenkin joulukuun Pirkan kannustamana halusin kokeilla possun sisäfilesörsselin seuraksi mokomaa. Koemaiston jälkeen [Resu hamuilee ja humuilee] näyttää siltä, että vuohipa se sitten muuttaa meille pysyvämminkin.

Vuohenjuustopunajuuret
kilon verran punajuuria
suolaa
timjamia
200g vuohenjuustoa
hunajaa
siemeniä (koepaistossa heittelin auringonkukansiemeniä, kun ei muita ollut).

Pese punajuuret ja keitä suolalla maustetussa vedessä noin 45 minuuttia. Kaada vesi pois ja kuori.Viipaloi punajuuret voideltuun uunivuokaan. Ripottele pinnalle suolaa ja timjamia.Leikkaa vuohenjuusto ohuiksi viipaleiksi ja levitä punajuurien päälle. Valuta pinnalle (runsaasti, Iittalan konjamiini tai rommeli on oikein hyvää!) hunajaa ja ripottele koristeeksi pinjansiemeniä (tai what ever siemeniä lintulaudalta löytyy).Kuumenna vuokaa 200 asteessa uunin toiseksi ylimmällä tasolla 10 -15 minuuttia

Tuntuu iskevän hyvin punajuuren kylkeen tuo vuohenkanttura. Njam.

Nyt kutemaan. Vaanilasta kun tärähtää pukinkonttiin tänä vuonna kaikille ystäviksi luokitelluille Novita Tango Fanista ainailonaoikeinneulottuja pörrökaulahuiveja [ohje vyötteessä]. Niitä puikottaa kepeästi yhden illassa. Taitaa just illat riittää. Lankaa saa nyt Cittarista tarvittavat 2 kerää per hörhellys femmalla. Kilinkolin [sanoo puikkoset]. Varsinaista kissahubaa [ne tarkkailee ja täppii, ei kai se pieni kissankuola asusteen käyttöä estä].