Voi äiti!

Vielä hiljattain Arkadian ja Budan diskovalojen hohteessa railakkaasti bailannut hyvännäköinen, herkkä ja hehkeä blondiini huomaa eräänä päivänä olevansa keski-ikäinen russamustunut luuska. Silti äiti-tytärsuhteessa mikään ei ole muuttunut – tyttären ajatuksia ja valintoja hallitsee edelleen despoottimaisella etäotteellaan elämän ehtootaan rollaattorin kahvoissa tarpova äiti. Tuo matriarkoista merkittävin, jokaisen tyttären väistämätön iki-auktoriteetti onnistuu korkeasta iästään huolimatta taitavasti ronkkimaan kävelysauvoillaan ikuisen lapsensa elämää ja ryydittämään sitä omalla ikävystymisen sekaisella arvostelevalla asenteellaan ja ehtymättömillä aataminaikuisilla neuvoillaan.

Kun vuoden merkittävimmästä pakkopullahässäkkästä joulusta alkaa hieman toipua, niin eikö eteen lyödä kevätaurinkoaktiviteetit: ikkunoiden pesu, pölyjen pyyhintä, kevätverhot sun muut tekstiilit, istutukset ja mullanvaihdot, pääsiäislammas, pashat ja rahkaleivonnaiset, valkoiset pöytäliinat, kesämökin esiinkaivamisretket ja kesäviikonloppujen ohjelmapoliittiset järjestelyt.

Kesässähän on suurin piirtein 16 viikonloppua. Mikäs sen elvyttävämpää kuin viettää niistä ainakin puolet äidin autonkuljettajana toinen toistaan puuduttavammissa sukulointikekkereissä, joissa puhumattomina jurottavat hämäläiset nokkivat vuoroin toistensa piffaamana karjalanpaistia ja laatikoita, mussuttavat kuivaa kuivaa kakkua ja pönöttävät vakava ilme naamallaan seuraamassa verkkaisesti etenevää amatöörivoimin kasaan kyhättyä ohjelmaa. Ulkopuolisen on varmaan vaikea arvioida, onko kyseessä hautajaiset vai häät.

Tyttären ulkoiseen olemukseen kohdistuu myös runsaasti kevätauringon paljastamaa kritiikkiä: muutama lisäkilo, kyseenalaiset elämäntavat, huono iho, veltot hiukset ja talven jälkeen nuhjuisilta näyttävät kuteet osuvat toistuvasti äidin tarkkaan haukansilmään. Tuo pukeutumiskonsulteista parhain ja kokenein muistaa varoittaa etenkin ennen jokaista suvun mega-happeningiä (on sitten kyse ristiäisistä, häistä, synttäreistä tai hautajaisista), että ymmärtäisit nyt lapsi kulta pukeutua siististi ja asiallisesti. Lapsensa kun sentään työkseen matkustelee eri puolilla maailmaa eikä koskaan ole epäsiisteyden takia evätty pääsyä mihinkään… Mutta tilanne on toinen sukulaisten silmien edessä – siellä vallitsee mitä tiukin kilpailutilanne maalaisserkkujen liian pienien, perseestä kiiltävien rippipukujen ja kotiparturilla miten kuten nyrhittyjen kuontaloiden keskuudessa – vaara leimautua välinpitämättömäksi stadilaiseksi sottapytyksi on ilmeinen.

Mikä meni pieleen – miksi tytär ei koskaan tunne pääsevänsä rauhaan äidin kriittisen ja valvovan silmän alta? Miksi ei nuo kaksi aikuista naista voi olla kavereita? Miksi tytär on äidilleen ikuinen lapsi, oli miten harmaa hapsi hyvänsä?

Varo vaan, ettei juuri sinulle käy näin....