lauantaina, tammikuuta 06, 2007

Pohdintaa tupakkapöydän äärestä

Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen, että todella huolella valmistaudun vetämään viimeisen savuhenkoseni. Onhan sitä lakkoa jos jonkinlaista muutama kerta yritelty, mutta ei koskaan näin motivoidusti ja perusteellisen relaatioanalyysin [no huh, huh] kera.

Häntä heiluttaa koiraa [tai kissaa] - tupakoivalla kaikki muu elämänmeno sisältää tupakointia. Tupakoinnin lopettamiseen liittyy vääjäämättä kysymyksiä ja tilanteita, joihin minäkin olen nyt pohtinut etukäteen vastauksia ja varotoimenpiteitä.

Pämppäily
Koska [mihin tahansa] retkahduksen vaara on tissutellessa suuri, on paras pitää korkki kiinni ainakin lopettamisen jälkeen lääkityksen 10 ekaa viikkoa. Hops, sehän on yli kaksi [2] kuukautta. Hulluutta olisi myös aloittaa reipas ottelu heti, kun lääkitys on loppu, koska silloin muutenkin sortumavaara on suurin. Saattaa joutua hakemaan lisää lääkettäkin. Laitetaan muutama viikko vielä siihen päälle. Jospa pääsiäispashan kera viiniä? Äh, jos hyvin kulkee, niin menköön vichylinjalla Juhannukseen saakka.

Syöminen ja painonnousu
Onneksi on hiilarihommelin takia hieman etumatkaa eli puskupuskurista on niistetty kahdeksan [8] kiloa pois. Jos ruokahalu ihan hillittömäksi heittäytyy, täytyy vaan huolehtia siitä, että 0-hiilarivälipaloja on riittävästi saatavilla. Suklaa tulee olemaan ongelma, repsahti vähän jo joulunpyhinä.

Tekemistä käsille
Tupakkirullan tuudittelun sijaan olen suunnitellut vaikka mitä nyherrystä näpeille. No problems! Perästä kuuluu!

Tupakoivat ystävät
Kun ei napata drinksua, niin ei piletetäkään. Kaikki ovat muutenkin kevättalven horroksessa ja omissa oloissaan. Ainahan niille voi soittaa, eivät ole nykyisinkään rieskaksi saakka jaloissa pyörineet.

Työpaikan paras tiedonlähde – tupakkarinki
Onneksi se on pieni ja enimmäkseen siellä käy fanitusmielessä triviaaleja tyyppejä. En jää kaipaamaan.

Ehdollistuneet tupakointitilanteet

Tää on paha. Aamun eka rööki, liikenneruuhkassa pössyttely, lounaan/iltapäiväkahvin/päivällisen jälkeen röyhyttely, orkkutupakka, illan viimeinen. Nämä tilanteet täytyy vaan ohittaa. Pala Ksylitol-purkkaa ehkä [sitä kuluu muutenkin jättipussi viikossa].

Hermot
Tää on pahin. Ei auta mikään muu kuin rautainen itsekuri ja opettelu elämään vitutusaiheiden kanssa sauhutta. Niitä kun ei koskaan kuitenkaan voi täydellisesti eliminoida. Muorisäädöt, duuniangstit, parisuhdeperkeleet, liikenneärtymät, lähimmäistragediat, asiointiahdistukset, hormoonihyrinät. Normaali elämä siis. Pahus, jos sitä ei voi elää ilman tupakkaa? Olis aika kurjaa.

Minäkuva?
Pah, sano. Rohkea, mielenkiintoinen individualisti. No tietysti, mitäs luulitte. Tämä oli tupakkakapinallinen kannaotto. Ei elämä kuitenkaan enimmäkseen hauskaa ole.

Disclaimer: Ei syytä huoleen - Vaanilasta ei tule yhden asian tupakanvieroitusblogi, vaan se säilyy sitä-sun-tätänä. Just wait and see.
___
Röpörapo [tämmösen heitän aina kun on jotain sanottavaa aiheesta]: Toistaiseksi ei ole ilmennyt mitään ihmeempiä tuntemuksia lääkkeen kanssa. Päivittäin poltettujen savukkeiden määrä on vähentynyt huomaamatta noin puoleen. Ei minkäänlaisia tuskatiloja eikä muutakaan erityistä. Janottaa. Huomenna nappiannos tuplaantuu. En ole itselleni vielä kertonut, minä päivänä tupruttelu loppuu kokonaan. Nyt otan oluen.

7 Comments:

At lauantaina, tammikuuta 06, 2007 1:17:00 ap., Blogger Zepa said...

Sä oot kyllä reipas! Menoksi vaan. Kyl se saattaa hyvinkin onnistua, joskin hirveesti joutuu kyllä säätämään. Mutta sulla näyttää säädön kohteet olevan hyvin selvillä.

Just katoin uutisista, että tupakkavalistus alkaa vihdoin tajuta miksi ihmiset polttaa: ei saadakseen keuhkosyövän, vaan siksi että se on kivaa. No läpy-läpy, hyvin hoksattu hei.

 
At lauantaina, tammikuuta 06, 2007 2:25:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Hyvältä näyttää! Ei ole heleppoa mutta perskele. Peukvisteja! Meillä päin tämä vuosi on mennyt ilman röksöä ja alkoa, kun muutenkin väsyttää simonttina. Ei tee mieli huumeista kuin kahvia. Deppapilleritkin menivät hyllylle, koska niiden haitat alkoivat tuntua hyötyjä suuremmilta.

 
At lauantaina, tammikuuta 06, 2007 4:29:00 ip., Anonymous Viivi said...

Niiiiii.... piti sanomani että sen Zybiksen kans oli yks kumma juttu. Mä kävin bilettään ihan normaalisti ja sillon teki kaikkein vähiten mieli tupakkia... Outoo.

 
At sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007 2:01:00 ap., Blogger ainailona said...

Zepa: Tänks! Kannustus on tarpeen, ei tää ihan helppo idea toteuttaa ole.

Mut tahto on nyt kova. Reipas, my ass;)

 
At sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007 2:03:00 ap., Blogger ainailona said...

Kaura: Kiitos kannustuksesta, sitä tarvitaan! Rohkaisevat esimerkit etenkin luovat puhtia. Peukvistit sojolleen!

 
At sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007 2:05:00 ap., Blogger ainailona said...

Viivi: Tän Champixin kanssa ei ole mitään alkoholirajoituksia [kuten tietääkseni Zybanin kanssa ois eli ei suositella yhteiskäyttöä], mutta silti on parasta karsia myös kuppi.

Täytyy löytää ne kiusaukset sitten makuuhuoneen puolelta;)

 
At maanantaina, tammikuuta 08, 2007 1:22:00 ap., Anonymous Viivi said...

Kiesus!!! Ei se leku mulle ainakaan puhunu mistään alko-rajotuksista Zybanin kans...

 

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home