lauantaina, tammikuuta 17, 2009

Ei ois pitänt, ei - nyt ottaa kurkusta

Edellisen hekumaa hönkivän postannan rangaistus mätkähti kimppuun ihan palauttavana paluu-unena. Neljän vuorokauden kuumekooma, jonka aikana ei [eritetoiminnan ohella] minkäänlaista [muuta] toiminnetta ollut käynnissä tai ainakaan normaaliaistein havaittavissa. Aivan uupu-nuttu, unta vaan ja kuumaa huumajuomaa. Patjassa on monttu. Noh, ei sen syntyyn varsinaisesti ole syynä juuri tämä lepo-hikirupeama [Res.huom.]. Pöh, katkeaahan se kamelin neulansilmäkin viimeiseen pisaraan.

Sairaana ollessa koskee korvaan. Urheiluselostaja, joka kertoo toisen joukkueen hävinneen "nousukuntoista Kärppiä vastaan". Auhanko.

Kurkkua taas kuristaa, kun ei kurkkumarkkinoilta löydy valikoimaa. Nyt en tarkoita "tuoreena" myytävää kalanmakuista normikäyräistä eurokurkkua [kotoisin milloin mistäkin], joka maistuu yhtä pahalle anytimeoftheyearanywhere, vaan tätä avoliittomaanmallista mausteliemissä jalostettua kaveriaan.

Muistan eläissäin nauttineeni suu messingillä ainakin herkkukurkkua, venäläistä suolakurkkua, valkosipulikurkkua ja maustekurkkua. Kaikki ihan oivallisia oikeissa tilanteissa.

Mihin on hävinnyt irtomyynnistä aito venäläinen, ihanan pehmeästi veitsen alla antautuva, oikeasti suolainen kurkku, joka nousee sfääreihin uskomattomiin saadessaan rinnalleen takertuvan hunajasuukon ja tyynnyttävän smetanamuiskun? Jostain syystä tätä herkkua ei "täyden valikoiman" mistään marketista saa, kun jokapaikassa on vaan niitä Myrttisen tynnyristä ongittavia valkosipulikurkkuja. Ihan kelpokamaa sekin, mutta eri juttu. Jos menen Myrttinen kassissa kotiin, niin jollekin tulee arestia, saattaapa Resu haikailla parvekkeen kaiteen ylikin. Venäläinen suolakurkku on eri asia ja tällä hetkellä en tiedä yhtään varmaan kauppa-apajaa, mistä niitä saa. Pakko kai mennä ravintolaan.

Toinen kadonnut kurkunpää on herkku. Enää ei ole herkkuja, on vaan maustekurkkuja. Niitäkin hehtaaritynnyreissä, jotka ensinnäkin ovat ihan älyttömän epähygieenisiä, kun kaikki asiakkaat ronkkivat siellä miten sattuu kissankarvaisine hihoineen yms. pöllyävine asusteineen, aivastellen ja räkää niistellen, valikoiden ja eestaas veivaten hohtimilla, joita on käytetty ehkäpä siellä valkosipulitynnyrinkin puolella, kukas nyt näitä ehtis valvoa.

Kauppias, jolla sammio on vielä palvelun puolella: älä koskaan ikinä muutu, pysy aina siellä missä kurkkuines oot. Mielelläni jonotan. Sillä tod. näk. on kansantaloudellista merkitystä, ainakin tautiaikoina.

Mutta herkkukurkku, missä olet? Kaikki maustekurkut maistuvat samalta. Liian pitkään liian suuressa metallinmakua erittävässä tynnyrissä liotetuilta halvassa etikkaliemessä pienen hetken huljuuntuneilta liian raakilekurkuilta. Ei kypsä maustekurkku, vaikka kurkku viljelyteknisesti kypsä oliskin. Pitää olla aikaa. Slow kurkkua mulle, kiitos. Herkkukurkkuiko ei enää tehdä ollenkaan?

No jopas nyt kurkusta pomppas. No, sitä se kuumehoures ilman venäläistä näköjään teettää. Kaikki kurkkutietämys, kurkkuvinkit, ostopaikat, kokemukset, mausteliemet, raflat, kotikonstit, kurkkuselibaatit, kurkkukiimat, kurkkupastillit ja hyvät syvätkurkut voi ja pitääkin jättää tonne meiä kommenttisohvalle.

Onks veli venäläist näkyny? Onks herkku hereillä?

5 Comments:

At lauantaina, tammikuuta 17, 2009 4:08:00 ip., Blogger sea said...

Venäläiset suolakurkut....naaaam. Valkosipulit onneksi kelpaa mulle joten niitä vielä saa. Apua ostoon en osaa sanoa. Kauppahalli?

 
At lauantaina, tammikuuta 17, 2009 10:54:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Venäläinen heittää pehmeän kurkun roskiin sillä se on pilalla. Oikea venäläinen hapankurkku on rapea. Sama koskee hapankaalia, pehmeä hapankaali menee Venäjällä vessanpöntöstä alas.

 
At lauantaina, tammikuuta 24, 2009 1:38:00 ap., Blogger ainailona said...

Sea: Valkosipuliset on ihan hyviä nekin, mutta toveri Myrttinen [tuo suuresti arvostamani valkosipulikurkkumaakari] tekee niin ytykästä kamaa, että meidän kodin ilmatilassa Resu kärsii suunnatonta hajuhaittaa, jos niitä kannan kotiin. Elämä on kompromisseja. Sipuli on hyvää. Niin on suolakin. Revin tästä tässä. Sipulin ja _piip_ välissä;)

 
At lauantaina, tammikuuta 24, 2009 1:41:00 ap., Blogger ainailona said...

Ano: Vai silviisiin. Hmmm... jotenkin mun makuhermoon on iskostunut semmonen pehmeä suolakurkku, Saslikissa muistaakseni viimeks olen sellaisen kohdannut. Mutta ehkä niitä pilaantunteita viedään just tänne länteen;)

 
At sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009 9:06:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Mielenkiintoisen aiheen otit esiin. Olen itsekin etsinyt aitoja ryssänkyrpiä (näin karjalasta kotoisin oleva isoäitini nittä nimitti), mutta ei ole enää mistään löytynyt. Jossain vaihessa Raumalta sai Pick`n Pay-nimisestä kaupasta purkitettuja venäläisiä, mutta ei vissiin nykyään. Pitääpä käydä tarkistamassa asia. Irtomyynnissä en ole nähnyt kuin lötköjä valkosipulisuolakurkkuja.

 

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home