sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009

Everything is going to be fine, okay?

Just loppu se lentokonekaappauskauhuleffa siitä neljännestä 9/11 koneesta, joka tuupahti sitten jonneen pöpelikköön, eikä tärvännyt muita kuin ne onnettomat arpajaisvoittajat, jotka osuivat kyytiin. Leffassa paljon huomioita saivat matkustavaisten perheet ja koneen kuolemanloukkuun juntturoituneiden ihmisten viimeiset puhelut rakkailleen.

Viikottain lentävänä duunarina väkisinkin tuli mieleen, että mitä sitä itse tuossa tilanteessa osaisi sanoa, mitä mahtaisi tuntea? Haluaisiko sitä maihin soitellakaan, jos vaikka mahdollisuus olisikin?

Arvatenkin antaisin mennä vaan enkä mitään viime hetken viisauksia yrittäisi välitellä. Jos tää oli tässä, niin fine. Eiks sitä niin pitäis koittaa elää, että ei sanomatta mitään ihmeempää jää, vaikka kui kävis.

Ehkä testamenttini voisin muistaessani reviewata ja päivittää. Edunsaajat Resu, kumipojat, kajahtanut bestis, kissatalo. Loput hillot Vaanilan Vitutuksentorjuntayhdistykselle.

Mitä parhainta pyhäpäivähommaa...

4 Comments:

At sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009 1:13:00 ap., Blogger -stjtr- said...

No jo on ajatukset sullakin näin lauantaiehtoona. Mitä tahansa päätätkin, koska tahansa elämäsi päättyisikään, sinun asiasi hoitaa se jälkitahto. Mie en toivois siun elämäsi aivan heti loppuvan, on täällä sen verran kiva käydä.

Minulla ei onneksi ole annettavaa, kun tätä henkistä hyvinvointia ei voi jakaa. Jaa, mutta onhan mulla veljenlapsia ja joku ottotyär. Pitää varmaan jotain tehdä...

 
At sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009 1:11:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

En katsonut rainaa, mutta pointtia tosiaan. Oisko se nyt kovin kivaa, jos läheinen saa sellaisen puhelun tai itsellekään kovin helpottavaa? En tiedä, eikä toivottavasti tarvi tätä koskaan koetella käytännössä.

Proosallisista jäämistöasioista on tietysti lakisääteiset proseduurit joihin testamentin (aika ilmainen) laatiminen tuo sitä omaa tahtoa...

 
At lauantaina, tammikuuta 24, 2009 1:31:00 ap., Blogger ainailona said...

Tsutsut: Ei tässä tietääkseni ole ihan välitöntä hengenvaaraa;) Toisinaan vaan pistää pohtimaan näitäkin. Vaikka mitäpä se mulle enää kuuluu sen jälkeen kun mua ei ole. Jotenkin vaan tekee mieli määräillä asioistaan silti!

 
At lauantaina, tammikuuta 24, 2009 1:34:00 ap., Blogger ainailona said...

JP: Joo, en taitais soittaa. Paras vaan panostaa siihen, että go anytime goes. Koskaan kun ei voi tietää, niin hullua on tämä elämä. Liikenne voi niistää henkosen ihan anyday! Vaarallista on elämä juu, mutta on siinä hyviäkin puolia;)

 

Lähetä kommentti

<< Home