Melkein kohillaan, aika ekologista

Meillä on harrastettu sitä, mitä pääministerikin suosittelee. Kulutusta kotimaassa. Yllätin Resun iltapuhteella Finlandia-talossa, missä Radion Sinfoniaorkesteri säesti Chaplinin musiikilla Chaplinin elokuvan Nykyaika. Mukavaa. Hymyilyttävää. Chape on huippu! Enemmän tällaista, niin johan salit ja hallit täyttyy.

Soittelun ja elokuvan jälkeen menimme blini-iltapalalle. Olin varannut hyvissä ajoin pöydän kahdelle. Silti emme saaneet ikkunapöytää. Seuraava pari sai, vaikka ikkunapöydät olivat neljän hengen pöytiä. Hovimestari oli jotensakin niin ärsyttävällä tavalla itseään täynnä ja touhotti toisarvoisia mieluummin kuin oli kiinnostunut meistä; odottelimme aika pitkään, ennen kuin pääsimme tilaamaan. Tarjoilija oli nuhassa ja niiskutteli lehtiöönsä yrittäen saada melko yksinkertaisen tilauksemme talteen oikein erilaisten sipulikysymysten ristitulessa. Blinit olivat kuitenkin [vihdoin saapuessaan] kerrassaan mainioita, kuten myös kerallaan nauttimamme Chablis.

Jälkiruokaa taas oltiin kyselemässä ihan liiankin ripeästi, mutta kun ei oltu vielä päätetty, niin sen koommin sitten ei neitokaista aikoihin näkynytkään. Lopulta kuitenkin suklaakakku ja portviini laskeutuivat nokkamme alle. Erinomaisia nekin.

Lasku tuotiin tietysti miehen eteen, ihan "normaalia". Kun ilta kuitenkin oli minun järjestämäni, niin silloin myös laskun maksan minä [meillä on näissä ylläreissä ihan tietty vuorottelusysteemi]. Pankkikortissa lukee siinä kohtaa naisen nimi. Jos kahden hengen seurueessa on vain yksi nainen, ei pitäisi olla vaikeaa [meidän tapauksessa ainakaan] päätellä kumpi se on. Silti laskukansio tuotiin allekirjoitettavaksi Resun puolelle.

Pieniä juttujahan nämä, kukaan ei kuollut, mutta silti ateriointielämyksestä jäi välinpitämätön ja viimeistelemätön fiilis, vaikka valkoiset liinat pöydässä olikin. Semmonen hippastympeä huiskaistu kokonaisuus, jonka kokeneena tuskin askeleeni toistamiseen tuohon kippolaan enää johtavat. Olkoonkin, että ruoka oli hyvää.

Se on pienestä kiinni minkälainen fiilis palvelutapahtumasta syntyy. Vaikka kaikki järjellisesti pelaakin ihan ok, ei se riitä, jos tunne jää vajaaksi. Sinne päin, melkein kohdallaan, nice try. Eikä yleisvaikutelmaa millään lailla kohenna vessukoihin sirotellut järkyttävän tuoksuiset halpisilmanraikastintötsät. Paskakin haisee paremmalle.

Onneksi ilta sittenkin päättyi suotuisasti. Saimme nauttia laadukkaasta maahanmuuttajataustaisen kuljettajan toteuttamasta julkisesta liikehtimisestä kotikonnuille. Siinä kyydissä oli kaikki kohillaan.