Leivinuunini ja minä, episode 1
(sisältää Vaanilan uuden kiteytysosion: "Mitä opimme tänään")
(mielellään ei naureskella siellä, ainakaan ääneen)
Tässä ennen sotia rakennetussa torpassa on ylellisyyspeli nimeltään leivinuuni. Eikä mikään ihan pieni olekaan vaan talon keskelle pykätty sydän, syvyyttä toista metriä. Näin aloittelevina taloasukkeina olemme toistaiseksi korventaneet uunia vain lämmitystarkoituksessa. Hiljaksiin se uteliaisuus kasvaa ja uunin toiminnallisuus elintarviketuotannon kuluttajaa lähinnä olevassa päässä alkaa kiinnostaa.
Noh, siitä sitten intoutuneena päätinkin pyhittää kaikki ennen joulua ajoittuvat viikonloput uuniruokien valmistukseen hankkiakseni tarvittavaa kokemusta joulukinkkua ja laatikoita varten. Tarmokkaasti aloitin eilen kinkkukiusauksella. Resurssi korvensi muutamankin pesällisen lautaa uunissa ensin ja sitten kuvittelin sen olevan sopivassa iskussa. Vaan kuinkas kävikään - vaikka meillä on siellä lämpömittari, niin sen tulkinta ei ihan osunut nappiin. Uuni oli aivan liian kuuma, kiusauksesta kaikki nesteet kiehahti kipon ulkopuolelle ja pintaan koppuroitui mustanpuhuva "kansi". Peruna siellä alla oli kyllä kypsää ja maku muutenkin oikein hyvä, erilainen. Meni vaan suhteellisen paljon haaskuuseen ja vati on vieläkin likoamassa (en tiedä toipuuko konsaan).
Tämä tapahtui siis eilen tähän aikaan. Kurkkasin uuniin nyt ja vieläkin mittari näyttää 100 astetta.
Jotta hippasen hiomista vaatii tämä uunikokin virka vielä. Montakos viikonloppua tässä olikaan ennen joulua....
Vink, vink saa antaa vanh-avuttomalle.
Mutta muuri on lämmin ja sen vieressä pesivä kissa nautiskelevan tyytyväinen.
Mitä opimme tänään (tai siis eilen): Puilla lämmitetty uuni tulee ihan pirun kuumaksi ja lämpö säilyy siellä pitkään. Liian kuumaan uuniin ei kannata laittaa kinkkukiusausta.
Hyvää itsenäisyyspäivää ja kypsiä eväitä toivotan!
(Kuvia ei nyt ilmesty siksi, että kamerasta on potku loppu ja latausyksikköä ei ole vielä löydetty tässä osoitteessa)
Edit 10.12.2009:
Lähti se kovia kokenut kippo lopulta puhtaaksi. Taikasana oli Vileda. Kyllä tällä näköjään lähtee moni muukin kammotauhka! Miracle-an.
Ihan ohimennen heitin kerran paketin ostoskärryyn, kun oli marketissa joku tyrkkyteline ja nyt ei harmita yhtään!
8 Comments:
Meillä on kyllä maalla pieni leivinuuni, mutta en ole koskaan sillä kokkaillut. Sen tiedän, että sinne voi laittaa ruokaa vielä samana päivänä. ;)
Semmoista säätämistä se meilläkin oli alkuunsa, mutta pian siihen oppii ja tottuu. Mittaria tosiaankin kannattaa tuijotella, siellä mennään niin kuumissa lukemissa tuoreeltaan lämmityksen jälkeen.
Kovassa alkulämmössä tulee hyvät pizzat sun muut ohuet, nopeasti paistuvat tamineet. Myöhemmin, kun kirpakin lämpö on jo hiipunut, voi sitten hissukseen haudutella pataruokia sun muita aikaaviepiä eväitä.
Kun muuri ja uuni on lämmin, se on myös erittäin näppärä jäännösannosten ym. lämmitykseen, kätevämpi kuin mikro.
Leivinuuni tuppaa olemaan yksilö ja paha siinä on vierestä neuvoja antaa, sen kujeet on vaan opeteltava.
Mutta hyvä uuni on leivinuuni sitten kun sen käytön osaa! Parempaa ei olekkaan!
Leivinuunin lämpötilaan vaikuttaa suuresti myös se, mitä puuta siellä polttaa, kuinka kylmä on ulkona (kesällä uuni kuumenee kuumemmaksi) ja ennen kaikkea montako pesällistä puuta palaa. Lisäksi uunin koko on erittäin suuri tekijä... Karkeasti arvioiden yhdellä täydellä pesällisellä koivuhalkoja (kunnon halkoja siis, täysi pesällinen joka palaa noin tunnin) tulos on noin 250 astetta (kesällä 300), korkeampaan lämpötilaan vaaditaan puolitoista pesällistä koivua tai kaksi leppää/haapaa tai vastaavaa. Laudoilla en ole koskaan lämmittänyt, joten sitä en osaa arvioida. Silläkin on merkitystä, missä vaiheessa hiilet vedetään alas ja kuinka loppuun niiden annetaan palaa arinalla. Uunin liian kuumaa lämpötilaa voi hätätilassa säätää pitämällä hetken aikaa peltiä tai uunin luukkua auki, mutta kerran karkuun päästetty lämpö ei tietenkään koskaan palaa... Hyvä keino kuumassa uunissa leipomiseen on käyttää pellin alla metallista ritilää, joka estää pohjaan palamisen tehokkaasti.
Mutta joo, vain kantapään kautta se oman uunin käyttäytyminen selviää!
Niin siis nämä äskeiset horinani liittyvät reilun metrin syvyiseen ja noin 60cm (?) leveään ns. seitsemän leivän uuniin :)
Grattis tuosta Vileda-vinkistä, sen vaikuttavuus vaikuttaa vaikuttavalta ja kilpailee jopa Sampo-jauheen kaa.
Kiitos kaikille leivinuunivinkeistä!
Pikku hiljaa alkaa yhteys välillämme toimia. Joulupöperöt onnistuivat kohtalaisesti, vaikka kinkku hieman kuivahtikin (oma vika, ajastin ei toiminut). Ja olihan se pieni kinkku jo tullessaan.
Mutta leivät ja pullat ja tortut ja loorat, karjalanpaisti yms. sieltä on jo ihan syömäkelvollisena saatu pöytään, joten toivoa on!
Ja onhan sen lämmittäminen näin talvipäivinä ihanaa; tuoksuu hyvälle, räiskyy kivasti ja luo mukavasti lämpöä. Ja nokisia hihansuita;)
JP: Sampo-jauhe, holy smoke - onko sitä vielä olemassa!!?? En muistanutkaan. Täähän on kuin Optimal särkylääkemuisto ajoilta menneiltä sieltä hilpeästä Hämehestä...
Joo, Vileda on teholtaan ihan bueno, mutta melkoisen hubaa huttua. Yhdellä svampulla kyhnyttää about yhden leivinuunin ryvettämän kulhon ja sitten se sieni jo hapertuu näppeihin.
Mutta käyttökokemus on mukavampi kuin niillä karhunkielentyyppisillä vimpaimilla. Ei mene rystyset verille;)
Lähetä kommentti
<< Home