sunnuntaina, elokuuta 10, 2008

Hyytelöä vetelää polvet on nää

Otsikossa vastaus SÄ:ään edellisen jutun kommenttiin polven tilasta.

Hetken aikaa vielä lämpimät terveiset Vaanilan säilöntähaarasta! Jäähtymistä ja kellaroitumista tässä nimittäin odotellaan, niin viralliset valvojat Misse ja Nysse kuin koko päivän marjan tai parin parissa ahertanut ainailonakin.

Kas kun oli niin vauhdilla toteutunut joukkopakkopako perjantaina datsan tanhuvilta, että ei ollut aikaa keitellä eikä enempiä vesiä heitellä, vaan sään sallimatta oli täräytettävä kamat hätäisesti kyytiin ja ohjastettava vauhdilla jonnekin missä on muutakin lämmintä juoksevaa kuin minä. Koko edellisen yön kestänyt kaatosade oli muokannut maaston hetteän-letteän-vetteäksi ja hyvä kun sieltä marjaämpäreinemme kattien kanssa kuiville jaksoimme pungertaa.

No nyt on sitten keitelty, sokerin määrästä arvioita heitelty, valutettu, kuorittu vaahtoja ja lotrattu siivilöintien parissa - ja kappasskules - tadaa... Kellaritonttuja odottelee 12 purkkia mustaviinimarjahyytelöä [jotkut kutsuvat niitä herukoiksi], 3 purkkia mustikkahilloa [no on niitä siellä metsässä, on aina ollut, kun vaan tietää oikean paikan], 2 purkkia lakkahilloa [tai suomuuraimia vai mitä hillahilloja {!} haluatte niiden olevan, minulle ne ovat lakkoja ja hillon lisäksi niitä on vielä pakkasessakin] sekä 5 brandypullollista semi-seco mehua, jonka koostumus syntyy punaisen viinimarjan ja hyytelöylijäämämäskin mehumaijatetusta sekoituksesta, joka ylöskeitetään ja sokeroidaan.

Heh, ei hullummin, otan naukut hyvän päivän pääksi. En tosin ole koskaan ennen tehnyt hellää hilloa [vain pehmeät marjat ja sokeri, ei mitään tehosekottimia tai lisävesiä] itse, joten lopputulemaa voi tässä kohtaa vain arvuutella. Ainakin se on makeaa ja siinä mielessä pitäisi upota jonkun makeanperson alati napsaavaan suukkoseen empimättä.

No nyt alkaa vimosetkin purkinposket viiletä. Palailen muihin lomatunnelmiin myöhemmin, viimeistään sitten kun loma lopahtaa. Vielä ei, Suomesta lopahti vaan lomasäät. Jos niitä nyt suuremmin tänä kesänä olikaan. Noh, en ole [ihan helvetin] katkera. Vielä.

2 Comments:

At sunnuntaina, elokuuta 10, 2008 2:22:00 ip., Blogger Sun äitis said...

Tuskin monellekaan tuli tästä merkinnästä ensimmäiseksi mieleen Tsekkoslovakian miehitys elokuussa 1968. Minulle tuli. Minulle tulee mustaviinimarjojen poimimisesta/säilömisestä aina mieleen Tsekkoslovakian miehitys, sillä juuri viinimarjoja poimiessani kuulin asiasta äidiltäni ensimmäisen kerran silloin liki 40 vuotta sitten. (Onkohan jossain mustaviinimarjapuskassa parastaikaa joku 12-vuotias tyttö, joka kuulee Georgian taisteluista ja muistaa tuon sodan vielä 40 vuotta myöhemmin mehumaijaa vahtiessaan?)

Tsekkoslovakian lisäksi säilöminen herättää muitakin mielikuvia. Hyvin lämpöisiä ja turvallisia. Säilöminen, etenkin sokerin kera hilloamalla ja maijalla mehustamalla, on jotenkin niin kunnollista! Itse en siihen ole koskaan toimertunut, pari mansikkaa pakkasessa on enin, mitä ikinä sain aikaan säilöntärintamalla. Viime vuosina en ole viitsinyt sitäkään. Kauheesti respektiajatuksia Vaanilaan noin mittavan säilöntäurakan läpiviennistä! Ja hyvää loppulomaa!

 
At maanantaina, elokuuta 11, 2008 9:35:00 ap., Blogger ainailona said...

SÄ: Kiitos kannustuksesta! Kunnollisuudesta en sano mitään, oluttahan siinä kuluu;)

Minullakin on melkoisesti muistoja viinimarjapensaissa kököttämisestä lapsuudessa/nuoruudessa. Silloin se oli aikamoista pakkopullaa, kun pensaita oli silminkantamattomiin ja siinä kun lypsyjakkaralla muutaman kesäpäivän kökötti, oli aika tietty hauskemmista leikeistä pois.

Näköjään aika kultaa muistot tässäkin asiassa. Nyt viinimarjojen parissa touhustelu tuntuu ihan kivalta ja kuuluu olennaisena osana lomahommiin. Tosin pensaita ei ole kuin muutama, nekin vanhoja raakkuja ja satoa tulee hillitysti.

Perinteitä vaalien nääs.

 

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home