Alavilla mailla hallan vaara

Taimitarhurin tunnelmia
Pahoittelen häiriötä Vaanialaisisissa kuvayhteyksissä, mutta fotoja ei vaan nyt synny!

Vaanilan kesäkurpitsataimikko kukoistaa parvekkeella vallan hyvässä valmiudessa [senkin uhalla, että hurrrjan karvaiset co-hortonomimme hiipivä ruskeatikru Misse ja blondihko taisteluparinsa Nysse ovat käyneet säännöllisesti kuopimassa vateja]. Vihreä ja vihreäraidallinen lajike ovat lähes istutusvalmiudessa jo, tanakoita taimia pitää melkein toppuutella, etteivät puske liikaa pituutta. Keltainen reppana, joka on joutunut pahimpien kattentaattien kohteeksi, on loihtinut vasta kolme [3] kahdeksasta [8] siemenestä taimeksi saakka. Taitavat loput olla sinkoutuneet parvekkeen betonin syleilyyn tassuolentojen täppimisen tuloksena. Keltainen on perinteisesti kyllä antanut aina runsaamman sadon, joten ehkäpä sitä kolmellakin yksilöllä evästä saamme aikaan.

Kesäkurpparin ohella tänä vuonna Vaanilan purnukoissa kituu hävyttömän ruipeloita [ihan oikeaoppisesti lämpimissä sisätiloissa idätettyjä] ruukkutomaatin aihioita. Pitääkö niistä nyt vankimmat valita ja erottaa omiin purnukoihinsa? Näyttää siltä, että eivät suuremmin ole kimppakivamullassa itämisen jälkeen kehittyneet... ja nyt on aika kylmääkin luvassa, lasitetullakin parvekkeella saattaa lämpötila kopsahtaa sinne 5-10 asteen alueelle, hmm... Mitä hortonomihuumainen Tsutsujatar-kanssapolkkaja tekisit, kerro! Ja muutkin alan henkilöt, tervetuloa kommentoimaan.

Sääennusteen valossa sääliksi käy myös sitä [tanskalaista] vitosen pikkuruusua, jonka äitienpäivän lempeässä tuulessa uhkarohkeasti istutin äidin haudalle. Ajatushan se tietty on tärkein. Ensimmäinen äitienpäiväni ilman äitiä.

"Käy äitisi luona silloin, kun äitisi elossa on." Siinä mielessä ei ole mitenkään huono omatunto; kyllä siellä käytiin, välillä ihan väsyksiin saakka. Silti sitten, kun ei enää voi livenä lirkutella, löytääkin itsensä hautakiven edestä kontiltaan, silittämässä kultaisia kirjaimia, mumisemassa orastavalle nurmelle.

Ei minun ole niitä viimeisien vuosien hoitovelvotteita tai sitä rollensa puikoissa omapäisesti roikkuvaa mummelia ikävä. Ikävä on jotain muuta, varhaisempaa - tunneyhteyttä, jota jäin iäksi paitsi.