Peruna siellä, vetelä täällä
Tapahtui Vaanilan koekeittiön välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa ruokapöydässä [eteläsiivessä]:
Resurssi: Mitäs toi velli on?
ainailona: No sen piti olla perunamuussia. Kuinka pääsikin taas noin liemeväksi.
Resurssi: Ai siksi on katettu myös lusikka?
ainailona: ;)))
------------------------------------------------------
Auttakaa nyt ihmeessä hyvät keittiögurut! Mitä teen väärin? Ei pitäisi olla vaikeaa mörssätä padallinen kuorittuja kypsäksi keitettyjä perunoita, mutta mönkään menee AINA. Vaikka en lisäisi yhtään nestettä, niin perunasörsseli on jo lähtökohtaisesti liian lödeä. Arrgggh! Onko sauvasekoilijan syytä tää? Peruna ja minä – disasteri! Taidan siirtyä nuudeliosastonhoitajaksi.
12 Comments:
Meillä sitä kutsutaan Isän muussiksi, joten ihan vain sivusta seuranneena kuvailen.
Gorba kaataa perunoista veden veks ja antaa niiden hetken höyrytä ilman kantta ennen kuin kippaa ne anopin vanhan, vm -60, Kenwoodin kulhoon. Kermavaahtovispiläosalla (siis ei sillä K.n mallisella) hän murskaelee pienellä teholla perunat rikki ja sujauttaa joukkoon n. ruokalusikallisen Oivariinia + ripsut suolaa. Sitten lisää tehoa ja sopivasti maitoa (ehkä jotain desi) ja hurrutetaan tasaiseksi. Mielettömän hyvää.
Epäilisin tosiaan sitä sauvasekoitinta syylliseksi vellimäiseen muussiisi. Se varmaan leikkaa perunan liian hienoksi (jolloin siitä tulee liisterimäistä, vrt. uusista perunoista kans tulee pelkkää liiteriä!). Jollei sinulla ole perintö-Kenwoodia, niin sitten kannattaisi ehkä ensin pusertaa perunat (muista jauhoinen lajike) siivilän läpi kulhoon ja sekoittaa maidon kaa kuohkeaksi vatkaimella. Niin yleensä itse toimin esim. mökkiolosuheissa Gorbatta ja Kenwooditta.
(Ajatteles, kun kätevää, nyt saatoin vastata suoraan kommenttilootaasi, viimeksi kun haikailit vinkkejä vellin hyödyntämiseen, piti Marinadin kautta kierrättää perunaltty ja -sämpulä vinkit!)
siis perunalätty ja -sämpylävinkit, muut mahdolliset typot olkoot!
SÄ: Niin se kehitys kehittyy;)
Ei oo Kenwoodia, mut se Philips ahkera sentään. Jospa kokeilen ens kerralla sillä sörsselsoida? Voi mennä hetki aikaa taas, ennen kuin tohdin kellariin perunapussin kimpuun, olen sen verran lyttyyn lyöty tästä lopputulemasta.
Mä suosittelen tavallista nuijaa/survinta, ei tule liisteriä sitten millään.
Perunoista vesi vex, vähän muussausta, maitoa (ehkä juu se desi), suolat, voit ym. ja nuijiminen niin kauan, että on sopivaa. Onnistuu aina. :)
Älä vaanilan täti käytä sauvasekoilijaa. Se ei tee kuohkeutta. Vanha kunnon sähkövispaaja, elvisp, hoitaa homman parhaiten.
Muuten olen sitä mieltä, että vaihdan yhden miehen teidän yhteen norjankarvaan. Knnrrnaaaussk...
Sauvasekottimen voit tosiaankin unohtaa, jos et halua liisteriä. Sähkövatkain tai yleiskonekin käy, mutta itse en suosi niitä. Ihan yksinkertainen perunasurvin riittää. Perunat voi tietty paseerata myös siivilän läpi...jos haluaa. Tietysti myös oikean perunalaadun valinta helpottaa asiaa, eli valitse jauhoinen peruna. Muusi kruunautuu muskotilla ja ripauksella hienoksi hakattua sipulia.
Salatiedettä perunamuusin tekemisessä on myös se, että jos perunoita keittää liian väljässä vedessä, tulee muusista kökkäreistä. En tiedä, uskoisinko, mutta näin nuo ravintolagurut ovat minulle väittäneet. Tosin itseäni pienet kökkäreet vaan piristävät.
Minä olen samalla kannalla polkkapossun kanssa. :) Perinteet kunniaan! Itse keitän perunoita sellaisiksi neljänneksiksi pilkottuina, sitten valutetaan vesi huolellisesti pois. Muussailen ne ihan tavallisella käsivoimin käytettävällä murskaimella.. Ja pikku hiljaa voi laittaa tilkan maitoa, suolaa ja voita ja tarkistaa koostumuksen. Lisäähän näitä aineita saa aina, mutta vähentäminen on aika mahdotonta. ;)
Juu, jättäisin sauvasekoittimen sikseen. Muuten sellainen on kyllä keittiössä kätevä. Minulla ei sellaista ole vieläkään.. :(
Kiitokset kaikille vinkeistä! Kokeilen ensi kerralla DDR:stä kotoisin olevaa museovatkaintain. Jos vieläkin vellistyy, niin sitten on hankittava talouteen vielä yksi nuija.
Satujatar: Norski ei ole vaihdantatalouden piirissä, osta oma;-) Ja ei meidän taloon lisää miehiä haluta [tän yhdenkin kanssa on välillä tukka niiiin täys].
Ah, muussi! Ihaninta ruokaa kautta aikojen. Nuijasurvonta on tullut ja pysynyt meidän taloudessa ainoana oikeana tapana, pikku kökkäreet eivät haittaa (miten ne voisivatkaan, nehän ovat sitä samaa perunaa?). Tätini tapasi kuumentaa vielä maidon kattilassa ja sulatteli voin sinne sekaan, jonka jälkeen hurautti muussiin. Enpä nyt tiedä oliko se sen parempaa, mutta välillä viitseliäisyydessäni teen niin minäkin.
Itse teen muusin rosamundista (ne punakuoriset perunat). Pesen kuoret huolellisesti ja muussaan ne muusin sekaan. Antaa kauniisti väriä ja säilyttää ravintoaineet. Perunoiden keitinvesi tietty kaadetaan pois, ja muussaus melko karkeasti sellaisella käsisurvimella, jossa on reikiä. Muusi saa jäädä hieman paakkuiseksi. Sekaan nokare voita, loraus kermaa, pari puristettua valkosipulinkynttä ja avot! Kyllä on hyvää :) Koneella vatkaaminen on siis iso nounou!
Perunoita ei saa keittää ilman kuoria. Ne imee vettä hulluna ja muusista tulee hu-o-ni. (huom, huoni, ei edes huono).
Tunnustan turvautuvani valmismuusipusseihin, joihin lisää voita, parmesaania, kermaa tms hyvää...
Ja näin ohimennen singahtaa haaste ! Ks aamuöinen postaukseni.
Lähetä kommentti
<< Home