Rappiolla on hyvä olla
Kun leijona on poissa pomppivat misukat pitkin pöytiä
Seuraa tunnustus. Kas kun sipulikielteinen armaani Resurssi lähti työmatkalle. Mitä tapahtuu kotirintamalla – me tytöt pistämme pystyyn hetken huumassa sipulikarnevaalit. Puolen tusinaa ystävätärtä ja laatikollinen skumppaa, kaksi joltisenkin hämmentynyttä kissaa. Paljon veetuuntuneita naapureita. Hyi meitä! Raippaa perseelle, n-y-t nyt.
Koska osa tästä vierasosastosta oli lihavammaisia, niin päätin ottaa [Pastanjauhajan hellässä suositushuomassa] epävarman askeleen ja tehdä ensimmäisen kerran elämässäni ruokaa, jossa on merenelävä. Sain runsaasti idioottivarmoja vinkkejä [kiitos Rosmis], mutta kun ainailona vaan on niin arkajalka, ettei uskalla kokonaiseen kalaan koskea edes kumihanskat kädessä, päädyin sittenkin Mean katkarappioon. Helppo ja ytykäs kokonaisuus. Ja upposi yleisöön loistavalla menestyksellä, vieraat pakkasivat ylijäämät dogibägiin ja veivät onneksi mukanaan pois haisemasta tästä ainailonan kalakielteisestä ilmatilasta.
Valmistin myös ihania valkosipuleita [öljyn lisäksi ruikkailin niihin konjamiinihunajaa], rieskakääröjä, juustoporokeittoa ja karamellisoitua sipulia. Tämä ohje kun on niin äärimmäisen älytön, että oli ihan pakko kokeilla, voiko näin yksinkertainen asia toimia! 2 kiloa silppusin, ruokalusikallinen voita ja vot, heti kolmen tunnin päästä oli padan pohjalla just havaittava määrä aromaattista möhnää. Uskomatonta, hämmentävää. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä sillä lopulla voisi tehdä – voiko sitä pakastaa? Sipulikeittoa ajattelin kyllä huomiseksi.
Lisäksi voin suositella keittoaihiona Valion kolmen juuston [hyla]tetraa – siihen kun heittää paketin [haluamaansa] Koskenlaskijaa, ruokakermaa, herkkusieniä ja jotain muuta haluamaansa, niin tulee tosi hyvä puolivalmistekeitto. Ainakin kaikki meni.
Söimme tietysti myös valkosipulikurkkua, valkosipulijuustoa, sipulia kaikissa olomuodoissaan. Ja joimme. Napsua unohtamatta. Uuh. En uskalla edes summata tyhjiä pulloja.
Julistan tipattoman helmikuuni alkaneeksi.
Bonusylläri, kas vain kasvain, kissanhiekka on loppu. Elukat jonottelee siellä niukalla hiekalla takajalat ristissä. Kirjoitan muistiin ostoslistaan. Surkeaa koordinointia, tyhmä emäntä. Krooh.
6 Comments:
Sipulibileet, loistoidea! Ja katkarappiolla on tosissaan harvinaisen hyvä olla. Toivottavasti valkosipulin aromit eivät pesiytyneet nurkkiin liiaksi, jotta Resurssikin vielä tunnnistaisi pesäkolonne kodikseen.
Pastanjauhajien palveleva puhelin päivystää ruoka-asioissa myös tulevina viikkoina, jos vaikka rappiolle ryhtyminen alkaa taas jossain vaiheessa tipatonta helmikuuta houkuttaa.
Olemme otetut saamastamme odottamattomasta kunniasta. Tykkäskö perheen misseys vai hyljeksikö (vink: vain toinen vastaus on oikein).
Näin onnellisena on hyvä lopettaa raskas päivä.
Haastan. Jos ahistaa, ota vapaus passata.
http://sonjuska.blogspot.com/
Rosmis: Tuuletettu on ja kovasti;)On se hyvä, että luotettava riisipuhelin päivystää. Rimputtelemiin!
Mea: Niin, juuri tämän ohjeen valinnan ratkaisi siitä huokunut idioottivarmuus. Kalapitoisten ainesten kanssa Vaanilan kädettömyys entisestäänkin korostuu, kun ei voi itse maistella tuotosta matkan varrella.
Perheen misseistä kukaan ei puuttunut rappioon. Vieraat hotkivat kaiken. Ja vohkivat vielä reseptinkin...
Sonjuska: Haaste otettu vastaan, kiitos.
Juu kyllä se sipuli pakastuu mainiosti :) Itsellänikin on par-aikaa pari annospussillista jäässä, ja paukkupakkasten kunniaksi voisikin laittaa lautasellisen sipulisoppaa :P
Antti: Juu, sinne tuikkasinkin pakastimeen ja hetikohta sulattelin yhden erän sopaksi, kun nuha alkoi vaivata. Hyvin toimii!
Lähetä kommentti
<< Home