Tapani tulette tuntemaan
Pahus, kun haastavat jo ainakin kahdelta suunnalta. Pakko on käpertyä omia omituisuuksiaan pähkimään. Vaikka ensin ajattelinkin tehdä meat ja yrittää uskotella, että olen niin lady, ettei mitään luurangontynkää mahdu kaapin pölyisimpäänkään kulmaukseen. Mutta sitten huomasin, että jo heti edellinen merkintäni torpedoi vähäisimmätkin ladylike illuusiot virtuaalihabitukseni suhteen for good. Antaudun!
Homman nimi: Kirjoitan merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä [blogia], jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
Kohdissa 2, 3 ja 5 voisin täysin peesata Elmaa ja vessanoven [ja lemmikeille lörpöttelyn] suhteen kaikkia kissanhaltijoita ja arestitapauksia. Mut jos nyt silti yritän punnertaa ihan omaa kauhugalleriaa...
1. Olen koukussa Kaunareihin. Juuri koskaan en katso sitä livenä, mutta saatan viettää pari tuntia sunnuntaina pikakelaamalla koko viikon jaksot läpi. Saippua rentouttaa ja saa tuntemaan itsensä älykkäänpuhtaaksi, kun jopa saattaa arvata juonenkehkeytymisen etukäteen.
2. Kerään geeli- ja kalligrafiakyniä vaikka useimmiten käytännössä kirjoitan tietokoneella. Kyniä pitää olla saatavilla, siellä täällä, joka paikassa. Käsin kirjoittamisen tunne on ihana! Paperin pitää myös olla laadukasta.
3. Kuvittelen olevani täysverinen hortonomi, vaikka lähes kaikki alun perin vihertävä ympärilläni kuihtuu. Silti ostan aina lisää kasveja ja joka kevät suunnittelen uusia möksäistutuksia.
4. Sapuskan suhteen olen älyttömän nirso. Hyvällä ruokahalulla syön vain todella mieluisia ruokalajeja. En osaa edes sponsoroidussa päivällispöydässä joustaa, jos eteeni tuodaan vaikka kuinka herkullisenoloista ”hämäräruokaa”.
5. Meillä ei yleensä ole jääkaapissa pekonia. Ihan oikeesti.
Lähes kaikki lie jo haastettu, mutta heitänpä silti omituisuushaastetta potentiaalisille kohteille: Pastanjauhantaa, Kuulis, Tosikko, Sivusta ja Polkkapossu. Safkablogeilla paljastukset saavat oikein mielellään olla keittiöperäisiä;)
Ja piti vielä sanomani, että päivän paras uutinen oli Jyrki Sukulan nimitys makkaratehtaan Luovaksi Johtajaksi. Way to go, tässä ajatuksessa on järkeä. Ja kun ei kuulemma HK:n Sinisen reseptiin taatusti kosketa.
Ehkä Turistillekin joku johtokunta kohta häämöttää... peukut!
3 Comments:
Haasteeseen vastattu :)
Oletko kalligrafoinut niillä kynilläsi? Minua on nimittäin ihan melkein lapsuusvuosilta vainonnut pinttynyt kiintymys mustetäytekyniin - sekä sellaisiin patruunallisiin että ihan rehellisiin mustepullosta täyteen pumpattaviin. Niissä on jotenkin entisajan henkeä, glamouria ja munaa. Kun muut renksuttelevat kuulakynistään terää esille, on mukava kiertää reteästi korkki irti kunnon täytekynästä.
Polkkis: Great!
Pippurimylly: No jo vain olen raapustellut niin kauan kuin muistan Kaikilla Ihanilla Kynillä.
Kalligrafiasta olen käynyt kurssiakin [tavallisen tekstauskurssin lisäksi], mutta harjoittelu vaatii niin paljon kärsivällisyyttä [lue:aikaa], että sitä ei tahdo löytyä.
Märkämustekynä on ehdottomasti elegantein kirjoitinvehje, niitäkin mulla on useita... vihreä muste erityisesti viehättää. Missähän ne ovatkaan nykyisin, hmmm... taidan joutua taas syöksymään sinne työsiivekkeen kaoottiseen kirjoituslipastoon tekemään muinaiskaivauksia. Hyvä kun muistutit!
Lähetä kommentti
<< Home