VaanilaAkatemian Soap Award goes to....
Disclaimer: Saippuapolkka
Kauniit ja rohkeat on pyörinyt Suomen telkussa tammikuussa 2007 jo 15 vuotta! Puoli miljoonaa suomalaista tuijottelee edelleen sitä jatkuvalla syötöllä. Itse jäin koukkuun heti alkumetreillä ja olen kieriskellyt ainakin yhdellä silmällä Enkelikaupungin mäntysuovassa kaikki nämä vuodet. Muistan aikoja 1990-luvulta, jolloin Ruotsissa asuva ystäväni jopa postitti minulle videonauhoja turvoksissa saiputtia, kun siellä oltiin juonenkulusta edellä. Nuo nauhat sitten kiersivät ringissä myös monien työkaverieni videolaitteissa. Oi aikoja, oi tapoja!
Nykyisin sarjan seurantaintensiteettini on enemmänkin sarkastis-kyynis-tirkistelevä, mutta silti mitä suurimmassa määrin koukuttunut. Ei käy kieltäminen, että täysin mahdottomalta tuntuvaan juonenkiemuraan käsikirjoitettu raadollinen dialogi on parhaimmillaan hävyttömän herkullista ja [jo melkein pökkelöiksi sarjan myötä kypsyneiden näyttelijöiden] puunaamaiset ilmeet hyvän hetken tullen [botoxattuna tai ei] hurrrrjan hykerryttäviä. Kuten tänäänkin, hih.
Kaupungissa, jossa on vain yksi [1] ruokaravintola [Cafe Russe, ellei Private DiningRoomia oteta lukuun], ja yksi [1] kahvila [Insomnia] näyttää nyt olevan enää vain yksi [1] alfanaaraskin, jonka pesää kaikki sakkolihaiän ylittäneet sarjassa tällä hetkellä aktiivina pullistelevat ursukset armotta tavoittelevat. Tämä [hetkellisesti] yksinhuoltajaäiti, jolla on neljä [4] lasta sarjateknisesti todistettavasti ainakin kolmen [3] eri isän kanssa, on kuuminta hottia. Lapsista [samoin todistusteknisin havainnoin] voi arvella ainakin kahden [2] syntyneen samanaikaisesti niin avioliitossa kuin avioliiton ulkopuolellakin isyystutkimusmikroskooppien kelmeässä valossa.
Nyt tämä Little Valleyn lahja Beverly Hillsin miehille ja rättibisnekseen [muinainen keksijä, joka nyt vaan enimmäkseen selailee tähtitieteellisiä myyntilukuja ja huokailee omia murheitaan] on päätynyt Las Vegasilaisittain [voi, mikä ruuhka on ollut Vegasin alttarin etumuksella sarjan viime käänteissä, ilmeisesti suunnittelulinjalta ovat stunning-tyyliset vihkipuvut loppu ja puvustaja/käskirjailijalta kuvaukselliset hääideat, ei ihme] toistamiseen vihille jälleen yhden Forresterin, itseään noin 20 oikeaa ikävuotta vanhemman Ericin [joka on yhdessä yössä taikonut jossain vinkuintiaaneissa toimivalla valtakirjalla avioeron noita-akkamaisesti ympäriinsä liehuvasta, joka asiaan puuttuvasta pitkäaikaisesta ex-vaimostaan Stephaniesta], kanssa. For the sake of the family. We will have a great life together. Stephanien happamasta naamasta kummunneet bitter-kommentit olivat illan parasta antia.
Ei tähän voi edes Ameriikan maassa uskoa kukaan. Tämä on niin hervotonta vaahtokarkkihuttumössöä, että ei voi kuin lamaantuneen hämmentyneenä ihailla taiteenlajin osaajia ja valahtaa sohvalle DigiKauko käpälässä päivittäin hetkeksi äimistelemään.
Puoli tuntia päivässä! Varo vaan suosittelee [no nyt lähti taas muutama lukija, mutta ei se mitään – silti jää – sää ja mää] ;---)
8 Comments:
Eric ja Stephanie ovat sanoja, jotka tunnistan. Seurasin kauniita ja rohkeita viikon pätkissä kuukauden välein talvella 1992 - 1993. Tämä tapahtui anoppilassa, missä yövyin auskultointiaikaan lähiopetusjaksoilla. Siihen aikaan sarja eteni niin hitaasti, etteivät kolmen viikon paussit seuraamisessa tuntuneet missään!
Kotona oli siihen aikaan aina niin kiire (lapsustoni syntymäajat: 1983, 1986, 1989 ja 1989), ettei millään ehtinyt jäädä koukkuun. Ja kun ei jäänyt alussa, niin ei sitten myöhemminkään.
PS Tulikos muorille palvelusta teemaruuaksi perunasalaattia ja nakkeja? Tuliko edes jotain?
SÄ: Näin se välillä hitaasti menee. Mut mä tsiigaan Boldarei. Mamma sai eväit taas, laadust entiä,meen aamul kurkkaan.
Mielummin luovutaan vaikka lukijoista kun kaunareista! Myönnän seuranneeni sarjaa alusta asti. Toki taukojakin on tullut, mutta ei nyt mitään mahdottomia. Viime päivien jaksot on todella olleet hykerryttäviä! Onneksi pistin nauhan laulamaan maalla olo ajaksi. Pikku Kakkonen/-sisko kun ajaa siellä kaunareiden yli. :D
Minä muistan sen ajan, kun Kaunarit (eli Krrr, kuten sitä kutsun pegiksi) alkoi tulla televisiosta. Se oli joko -91 tai -92. Opinnot olivat vielä aika alkusuoralla. Muistan tulleeni luennoilta kotiin ja sitten avasin telksun. Se oli jotain halua kuulla ääniä, ettei olisi ollut ihan niin yksinäinen olo. ;) Samalla tuli tutustuttua Krr-väkeen.
Nythän sarja on vähän järkyttävä. Brookellakin on sen ikäisiä tenavia, että mummosarjassa jo pitäisi painia. Mutta yhä vaan on niin nuorekas, hehe. En enää katso Krrr-juttua, minun kiinnostukseni kesti oikeastaan sen aikaa kun oli se kolmiodraama Caroline-Ridge-Brooke. Muistaako kukaan muuten enää edes Kärolainia???? :)
Pegiseni se oli alkuvuodesta 1992, muistan sen siitä, että pikkusiskoni syntyi samana keväänä. :)
Caroline ja Carolinen kaksoissiskot. :D Caroline oli ihme pyhimys, vähän kun Taylor, ärsyttäviä molemmat.
Sea: aah, no niin se sitten tietysti on, -92! :) Caroline oli tosiaan melkoinen Pyhä Kärolain. Muistaakseni hän oli vieläpä immyt aikoessaan avioon Ridgen kanssa. Muistan ainakin jonkun liikuttavan juttutuokion Käron ja Steffin välillä, jossa Käro tästäkin asiasta avautui.
Noihin aikoihin tunsin aika vankkaa sympatiaa Brookea kohtaan, tuota kemisti-tuhkimoa!
Taylor alkaa pian muistuttaa frankensteinin morsianta, nimittäin niin on veitsen alla viihdytty.. :(
Sea ja Peggy: Tottahan Caroliina muistetaan! Pinkeiden kasvonilmeiden ja kurtistuvien otsalohkojen esiäiti! Huh, on siitä aikaa - niin ne akat vaihtuu ja nyt tuntuu siltä, että alfauros Ridgelle käy vielä tosi köpelösti.
Laulua: "Harmahtaa Ridgen ohimot, kuin vanha ukko ois..."
Peg: Peräti taisi juu olla puhtoinen neitsyt! Herran pieksut sitä aikaa. :D
Lähetä kommentti
<< Home