Tule apuun Anja!

Täällä mennään nyt extreme-elämysten äärirajoilla!

Palattuani semiuuvuksissa kotiin työmatkalta kuinkas ollakaan sattui tölläimestä randomina osumaan kohilleen kakkosen koiratappeludokumentti. Ei tällaista voi eläinten oikeasti tapahtua, ei saa, ei perkele!

Olen täysin sanaton. Tieto todella lisää tuskaa.

Riippumaton ergonomia

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on onnellisesti perjantaissa! Melkoisen kylmää kyytiä firmassa sai viikolla tuta, hrrrrr.. Noh, oma vika, kun jättää lomansa näin peräpainotteiseksi – kaikki muut ovat jo täydessä työn touhussa palatessa ja mitään lempeitä lomalta katapultti-istuimeen osumisharjoitteita tai muita orientoitumiskuherruskuukautisia ei ole varaa vietellä. Kuvitelmani, että jaksaisin vielä iltaisin tuottaa leppoisia lomamuistelupolkkia, osoittautuivat täysin tulesta ja tappurasta temmatuiksi!

Kaiholla tässä muistelee riippumatossa vietettyjä ihania, kesäisiä päiviä [melkein tekisi mieli sanoa, jotta viikkoja, mutta en halua ärtsyttää niitä sateisemmalla jaksolla lomiaan kärvistelleitä tovereita]. Onpa oiva peli tuo riippari!

Siinähän ihminen on aivan luonnostaan juuri siinä asennossa, jossa ihmisen hyvä on. Pää ja jalat ylempänä perseen viistäessä maata. Omien koipien tuijottelu on erittäin terapeuttista ja rentouttavaa kesäpuuhaa. Voi suunnitella pellossa ryvettyneiden klabbien luxuspedikyyriä koko kesän ja silti kovettumat ne siellä kanittaa edelleen ja multa alkaa multa varista kynsien alta vasta pakkosukkakauden alettua.

Välillä voi tähystellä taivasta. Taivaalla voi lennellä vaikka Hornetteja! Ne voi lennellä jopa ääntä nopeammin. Niin nopeasti, että valli menee rikki. Kun äänivallista puskee Horny läpi, kuuluu melkoinen pampoksahdus ja riippumatto tärähtää tuntuvasti. Kissat tarraavat nelikäpälöiden puuhun metrin korkeudelle. Erakoitunut riippumattoasukki ei ymmärrä mikä meihin osui. Kolmas maailmansota?

Parhaimmillaan riippumatto on kuitenkin lukusalikäytössä. Omalla jalallaan seisova matto on tässä super – sitä voi auringon suunnan mukaan käännellä, jolloin lukuolosuhde pysyy koko ajan optimaalisena. Ja aina voi huoletta uinahtaa, jos alkaa silmä lopsua. Heilauttaa vähän vauhtia ja ottaa orkut tai torkut.

Kaamokselle nokkiin vinkkura: Pitäisköhän virittää kotiin tai parvekkeelle talveksi urbaaniriippari? Olis se aika ergonomista ja koleeta siinä raplata Hesaria sunnuntaisin. Resu voisi vaikka tarjoilla [sopivasti pukeutuneena] virvokkeita. Jotain virkistäviä puikkoja vaikka.

Olen selkä!

Terveiset lomalaitumelta. Olihan sitä siinä taas. Kaikenlaista. Valotusta voi olla tiedossa tuonnempana jos mistäkin karvaturilasnäkökulmasta, meidän ihmislemmikkien leikeistä nyt puhumattakaan. Jos taas sit koht mitään ehtii, kun syyshesari lehtii ja kaik töissään kukkelehtii.

Ihan pikainen ensisilmäys aikoihin tänne Blogistanin alati kukkeille ja niin eloisasti hulmuaville tanhuville osoittaa, että täällähän kosiskellaan lakkaamattomalla suhinalla ja tohinalla, naidaankin ihan yhten.. eikun siis yllättäin! Ihanhan tässä kyynikko herkistyy. Onnittelut kaikille [niillekin, joita en ole vielä löytänyt] näin jälkkärijunassa! Rakkaus on parhaimmillaan niin kaunista, että uuhhuoh! Tahdon asiaa [josta mainiosta sarjasta viimeistä osaa viedään maanantaina].

Jatkossa on näemmä pidettävä tiukemmin silmällä kriittisiä päivämääriä tyyppiä 090807, 080808, 060708, 070708, 080908, 090909, 080910, 101010 jne/yms.

Kuuliskin näyttää hiipineen naftaliineistaan taas esiin, jee! Jo oli aikakin. Mutta missä pirun oksalla viuluaan vinguttaa Zepander?

Tuntuupa muuten taas oikein kotoisalta "tavata" kaikki vanhat vinhat tutut. Höh, outoa. Menenkin täst viel Pastikselta tai Polkkikselta kurkkaileen jotain eväsaiheinspiraatoja huomiselle. Kai ne kaupat viel on sunnuntaisinkin auki?

Käykäähän kommenttisohvalla lomanjälkeisiä maistelemassa... vaikka Kultasuklaata tai hunajaa, Lidlin juustonaksuakin on tarjolla. Elvis esiintyy [Teemalla].