lauantaina, elokuuta 25, 2007

Riippumaton ergonomia

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on onnellisesti perjantaissa! Melkoisen kylmää kyytiä firmassa sai viikolla tuta, hrrrrr.. Noh, oma vika, kun jättää lomansa näin peräpainotteiseksi – kaikki muut ovat jo täydessä työn touhussa palatessa ja mitään lempeitä lomalta katapultti-istuimeen osumisharjoitteita tai muita orientoitumiskuherruskuukautisia ei ole varaa vietellä. Kuvitelmani, että jaksaisin vielä iltaisin tuottaa leppoisia lomamuistelupolkkia, osoittautuivat täysin tulesta ja tappurasta temmatuiksi!

Kaiholla tässä muistelee riippumatossa vietettyjä ihania, kesäisiä päiviä [melkein tekisi mieli sanoa, jotta viikkoja, mutta en halua ärtsyttää niitä sateisemmalla jaksolla lomiaan kärvistelleitä tovereita]. Onpa oiva peli tuo riippari!

Siinähän ihminen on aivan luonnostaan juuri siinä asennossa, jossa ihmisen hyvä on. Pää ja jalat ylempänä perseen viistäessä maata. Omien koipien tuijottelu on erittäin terapeuttista ja rentouttavaa kesäpuuhaa. Voi suunnitella pellossa ryvettyneiden klabbien luxuspedikyyriä koko kesän ja silti kovettumat ne siellä kanittaa edelleen ja multa alkaa multa varista kynsien alta vasta pakkosukkakauden alettua.

Välillä voi tähystellä taivasta. Taivaalla voi lennellä vaikka Hornetteja! Ne voi lennellä jopa ääntä nopeammin. Niin nopeasti, että valli menee rikki. Kun äänivallista puskee Horny läpi, kuuluu melkoinen pampoksahdus ja riippumatto tärähtää tuntuvasti. Kissat tarraavat nelikäpälöiden puuhun metrin korkeudelle. Erakoitunut riippumattoasukki ei ymmärrä mikä meihin osui. Kolmas maailmansota?

Parhaimmillaan riippumatto on kuitenkin lukusalikäytössä. Omalla jalallaan seisova matto on tässä super – sitä voi auringon suunnan mukaan käännellä, jolloin lukuolosuhde pysyy koko ajan optimaalisena. Ja aina voi huoletta uinahtaa, jos alkaa silmä lopsua. Heilauttaa vähän vauhtia ja ottaa orkut tai torkut.

Kaamokselle nokkiin vinkkura: Pitäisköhän virittää kotiin tai parvekkeelle talveksi urbaaniriippari? Olis se aika ergonomista ja koleeta siinä raplata Hesaria sunnuntaisin. Resu voisi vaikka tarjoilla [sopivasti pukeutuneena] virvokkeita. Jotain virkistäviä puikkoja vaikka.

8 Comments:

At lauantaina, elokuuta 25, 2007 11:47:00 ap., Blogger Ana said...

Nyt lasahti sevverran eläväinen kuvaus asiasta, että hetken tässä jo kuvittelinkin itteni riippariin. On se hyvä peli (myös se mielikuvitusriipp..)!

 
At maanantaina, elokuuta 27, 2007 3:02:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Mulla on tuttu, joka asuu 8. krs:ssa ja sillä on sellainen iiiso verkkoriippari partsilla. Upeet näkymät ja kuulema kiva makoilla - et siis ole ensimmäinen, joka sellaista suunnittelee. Hän nimittäin suositteli sitä mulle myös ,D

 
At torstaina, elokuuta 30, 2007 7:35:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

MInä melkein jo tilasin tulevaan kotiini riippumaton. Kun kohta aion olla niin riippumaton. Sitten hokasin, että pitäisi olla joku resurssi, joka sen kiinnittäisi. On nimittäin niin, että minä ja kiviseinäpora teemme pahaa jälkeä yhdessä (MOT, mutta siitä joskus toiste).

Mutta ehkä odotan siihen saakka, että oikeasti näen minkä kokoisen parvekkeen saan. Vai teenkö siitä sängyn. Joskus sata vuotta sitten oon nukkunut ja ihanat olivat unoset.

 
At torstaina, elokuuta 30, 2007 11:40:00 ip., Blogger ainailona said...

Zepa: Miten kuten riippumisessa on jotain aatosta vapauttavaa! Ehkä vielä riiputan rintojani(kin) riippuliitimessä, vähäks toi lentäminen kiinnostas!

Tai sit kuumailmaroikkupallo saa riittää tai sit ihan laskuvarjoaskelaskelhyppy.

Who knows, jostain se vaan on alotettava! Tänä kesänä tää Hornet malli riitti hyvästi.

 
At torstaina, elokuuta 30, 2007 11:42:00 ip., Blogger ainailona said...

Polga: Jaa, ei siis oo mitenkään hörhöhaave tuo, hyvä tietää! Meiä partsi vaan on sikapieni ja tilasta taistelevat myös armoitetut ja rakkaat karvaturjakkeet, joten hmmm... jää silminnähtäväksi mihin lopputulemaan perheessä päädytään.

I keep you posted.

 
At torstaina, elokuuta 30, 2007 11:46:00 ip., Blogger ainailona said...

Satujatar: Hanki omilla jaloillaan _seisova_ riippari - sen voit hinata ihan minne vaan. Ei porata lainkaan eikä näin ollen liioin pora_miehiä_ tarvita tämän tärkeän asennustehtävän hoitamiseksi.

Jos parveke vaan on sen verran hulppis, että mahtuu koipikameli. Vie kyllä enempi tilaa. Mut on niin hyvä!

On se olkkarinpuolellakin minusta ihan pikantti aatos, riippuu huoneen tilaratkaisuista tietty.

Tsemppiä muuttoon;))

 
At sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007 10:30:00 ip., Blogger mab said...

Riippumaton riippumaton ystävä,

Muistakaa sitten kaikki riippumattomat, että riipparissa lorvaillaan liki poikittain. Siis ei niin, että pylly viistää maata ja koivet osoittaa kuuta.

 
At perjantaina, syyskuuta 21, 2007 12:44:00 ap., Blogger ainailona said...

Mab: Jaa, mutta jos silti aina vaan se pärssaus on lähinnä maata? Mihis ne jalkaimet [joita on aika piiitkä pätkä] sit pannaan, jos ei kuuhun päin?

Putkikamelissa ainakin lukutuntuma on parempi ihan asennossa vaan. Mutta toki, kokeillaan vaan eri kulmia, varo;)

 

Lähetä kommentti

<< Home