Eloviinaa
Tiskipöydän alakaapissa on ihmisillä [yleensäkin] outoa roinaa. Niin kuolinpesässäkin. Tyhjien lasipurkkien, rotanloukkujen ja kokkareisen Vimin vierestä löytyi Eloveenatytteli pahviboxi. Hmmmm... ehkä täällä piilee jokin salattu merkitys - miksi sitä muuten kauraryynejä kukaan roskakaapissa säilyttäisi?
Jaahas, naukow, sehän sieltä sormiin suukottaa, kun pehmusteidensa ohi yltää. Sattumoisin tiedän, milloin tämä flinda on talouteensa tullut, joten viinaan äiti ei ainakaan kuollut. Mutta selvästi vajottunut on yhden hengen perhekoko. Muutama naukku tuli kai naapurin rouvan kanssa edesmenneitä ukkojaan taivastellessa nautiskeltua [ymmärrän täysin syyn ja tarpeen]. Kun ne kaksi eturivin konjakkilasiakin olivat kirkkaammat kuin saman sarjan loput neljä, pölyistä, köh.
7 Comments:
Kah, se on mamma suojellut konjamiinipulloa elämän pahuudelta ja siivoojaa taikka uteliasta tytärtä konjamiinilta. Mutta hyvä, että ovat ottaneet, edes pienet ja välillä. Kummasti se elo pehmenee.
Aamukahvia nauttimattoman logiikka toi mieleen, että onko Eloveenasta tehty ansaherkku "rotille"? Tai se paketti mennyt vanhaksi, eikä ole raaskittu heittää pois vaan jäänyt odottamaan esmes linnuille jakoa?
Tai sitten se brittitoimiston uusi arjalaistyttö ei ole ollut makuun.
Mammalla on sitten ollut edes kivaa... ja jättänyt loput perinnöksi. Eli otahan malja mammalle, kilistele oikein!
Satujatar: Jokaisellahan meistä on ne omat pikku salaisuutemme;)
Äidin kohdalla vaan tuo säilytystapa on NIIN hänenlaisensa!
JP: Luulen, että kyseessä on ollut vain hänen tapansa toimia. Vaikka ei äiti uudesta elovena-tyttelistä kyllä tykännyt.
Korpun: Kiitos haasteesta. Vastine työn alla;)
Polkka: Otettu on. Oli namia. On tämä perijättären osa välillä ihan jees.
Lähetä kommentti
<< Home