lauantaina, joulukuuta 29, 2007

Orpo

Ei me sit mentykään landelle. Tuli muuta hommaa. Äiti kuoli. Suruissani heitin tietsikan vähän tiukemmin kiinni. Se lakkas toimimasta. Piti laittaa Resu alan kauppaan. Kesti hetken. Vista on hanurista. Wörkkii periaatteessa. Älkää kysykö, miksi synttärilahjaksi saamani ulkoinen kovis ei ollut vielä käytössä. Kas kun ei ehdi kun on loma.

Sain 20 kaunista valkoista ruusua serkultani. Pystytukkaisen [se ON tärkätty pystyyn] enkelin sain parhaalta ystävältäni joululahjaksi. Oikein oiva ja osuva.

Misse tiesi, että puhelu sairaalasta tulee. Tamppasi mua kaksi tuntia aiemmin tosi pieteetillä. Tiesi, että lohdutusta tarvitaan kohta. Kissa on viisaampi kuin me kaikki ihmiset yhteensä.

posted by ainailona @ 23:52   19 comments

19 Comments:

At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 12:15:00 ap., Blogger Papu said...

Voi... Lämmin osanottoni. Huoli on nyt poissa, mutta tilalla on suru ja ikävä. Toivotan paljon jaksamisia ja kissaterapiaa.

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 12:16:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Voih Ainailona.. Iso osanottoni surussasi. Ei tälläisissä tilanteissa osaa koskaan sanoa oikein muuta, vaikka haluaisikin.
Resulle ja kissoille kanssa osanotot, koskeehan tämä menetys heitäkin.
*rutistus*
Elma

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 12:51:00 ap., Blogger Sun äitis said...

Voimia, pari pätkää kuunneltavaksi ja linkki Jevtushenkon runoon Äidit.

Vaikka sitä tiesi odottaa ja varmaan hetkittäin jopa toivoa, niin vain aika haihduttaa haikeuden.

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 12:55:00 ap., Blogger Sun äitis said...

Oho, taisin naputella koodin väärin, kun Evoca-linkki ei toimi. Uusi yritys.

Muistohetki

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 1:57:00 ap., Blogger sea said...

*hali*

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 2:02:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Lämmin osanottoni!

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 2:22:00 ap., Blogger Ana said...

Voimaa kaikenlaisten hoitamiseen. Vaikkei se yllätyksenä tullut, niin raskastahan se on.

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 3:48:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Miekin otan osaa siun suruun. Eihän sitä oikeesti voi mutta yritetään silti.

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 9:10:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Otan osaa! Voimia kaikenlaiseen arkiseen. Muista ottaa aikaa myös suremiseen.

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 11:49:00 ap., Blogger Kaura said...

Osanottoa myös minulta! Ite vannon vaikeissa paikoissa nykyään rutiinien pystyssäpitävän voiman nimiin, mutta me olemme kaik erilaisia. Toivottavasti löydät hyvät jaksamisen konstit! Lämmin ajatus on luonasi!

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 12:14:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Osanottoni lämpöisten halien kera!

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 2:11:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Jaksamista nyt.

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 4:13:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Lämmin osanottoni sinulle, Ainailona.

 
At sunnuntai, joulukuuta 30, 2007 6:45:00 ip., Blogger Mari(nadi) Koo said...

Osaotot täältäkin. Ja Villi-kissalta kehräykset päälle.

 
At maanantaina, joulukuuta 31, 2007 2:50:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Osanottoni.

 
At maanantaina, joulukuuta 31, 2007 9:17:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Lämmin osanottoni, Ainailona! *halaus*

 
At torstaina, tammikuuta 03, 2008 2:01:00 ap., Blogger Maurelita said...

Jaksamisia ja kuitenkin uutta pilkettä uudelle vuodelle.

*lämmin vilkutus*

 
At tiistaina, tammikuuta 08, 2008 11:32:00 ip., Blogger --KATA-- said...

Otan osaa AinaIlona. Vaikka kuoleman tietääkin tulevan, niin ei se silti surua vie pois.
Voimia.

 
At sunnuntai, tammikuuta 13, 2008 1:26:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Parempia päiviä odotellessa: You make my day! Ohjeistus blogissani!

 

Lähetä kommentti

<< Home