Pihalla kuin lintulauta

Paitsi, että ei oo. Lintulautaa siis.

Lintuja kyllä tsirputtelee pihamaalla ihan Missen mielestä mielenkiintoisissa määrin ja niitä pitäisi näin pakkasten potkaistessa ymmärtää ryhtyä ruokkimaan. En tunne detaljitasolla mitä lintuja ovat, mutta pienenpuoleisia, jotain tiaisia, hömö tms. tai tulkkusia. Voipa jouluaamuna varpunenkin näyttäytyä. Kaikenkukertavia.

Paukkasin siitä sitten lähikauppaan (22 km) lintujen talviruokinta-asioissa. Ostin talipalluroita, jyviä, siemeniä ja pähkinöitä. Kurvailin pikataivalta takaisin tiluksille. Ja sit hoksasin, että eihän meillä ole lintulautaa tai mitään muutakaan telineripustusvempainta, johon näitä emneitä voisi asetella tarjolle.

Ei hätää, guuggeliin hakusanaa "Lintulauta" takomaan. Niinpä tietysti, oma taiteenlajinsa se on tämäkin. Perinteiset mökin näköiset lautaviritykset kun eivät uusimman tiedon valossa olekaan niitä kaikkein "turvallisimpia" vaan pitäisi kai olla jotain Birdlifen turvaumpiopötkylämallia, josta lintumanuille illallista annostuu jotensakin automaattisesti. Pringlesputkea tai maitopurkkia, jos itse aikois askarrella... limupulloa. Hmm... tätähän täytyy oikein miettiä, jospa kehitänkin ihan oman mallin.

Lisäksi lähipiirin lintuasiantuntijat kertoivat, että ruokinnassa kuokkimassa saattaa piipahtaa orava rohmuamassa kaiken, mitä irti saa tai joku isompi lintu voi hotkia pienille tarkoitettu eväät tuossa tuokiossa. Ja saattaapa kuulemma peurakin lääppäistä yhdellä kielenläpsäyksellä koko hyllyn jyvistä tyhjäksi. Kyllä tähän aiheeseen on nyt syytä paneutua.

Kertokaahan lintulautakokemuksistanne ja ruokintaelämyksistänne! Tipitii...

Päivää että pätkähti

Vaanila täältä *staniin taas mätkähti.

Nyt en sano, että hei TAAS, en. On nääs ihan liian sikalunssapitkään ollut meillä blogihiljaisuutta, huihelskutta, täpsin itseäni nuhteen nahkaremmillä poskille perss...kuttarallaa.

En nääs itse ymmärtäisi tämmöstä _kuukausien_ hämyhärönysväilyä suosikkieni kohdalla ollenkaan. Joten vähäisen inttämisen [misäsäänyoikkeeoot] volyymi niin kommenteissa kuin meilissäkin lie merkki lukijoideni [if any] hämmentavän tarkkanäköisestä intuitiosta aistia hiljaisuudelle suotava syy tai vähintäänkin siitä, että kenenkään aamuvellit eivät verbaalisen poissaoloni takia ole pahemmin rinnuksille lurahtaneet. Kiitos siitä.

Haa, olen teitä kuitenniin sivusilmin vilkuillut occasionally, tiedän mitä teille kuuluu! Spooky?

Jaa mitäs meille vai?

Noh, eläimet ensin: Misse ja Nysse ovat elämänsä vedossa ja valmistelevat omaa postaustaan as we shit. Ei lisäkissoja [meillä].

Pariseula: Resurssi on edelleeen valtavan valloittava voimavara. CeeDeet joudutaan aakkostamaan uudelleen. Ei lisämiehiä [meillä].

Muuta: Myimme kehä kolmosen sisällä sijainneen penthousen pois ja muutimme kehyskuntaan. Suomeksi maalle, 50 km päähän työstä. Täällä ei ole katuvaloja, kävelyteitä eikä kunnallistekniikkaa. Jätteet haetaan kerran kuussa, postilaatikolle on 500 m, tähän aikaan vuodesta on vaikea nähdä tietä kotiin. Ei lisälainaa [meillä].

Täysikuu ja pilvetön taivas. Kutuvaloja. Joskus sattuu näkymään semmonen muutaman tunnin armahtava päiväsyrän. Oppii äkkiä optimoimaan valoisan ajan käyttönsä ihan uuteen malliin. Ei lisävaloja [vielä].

Ja netti toimii paremmin kuin ennen, on se vaan niin ihmeellistä! Elämä on on [meillä].

Pyrin banaanilaatikoiden megapahvisyövereistä hiljaksiin aktivoitumaan tärkeiden landefiilisten raportointiin, joten... Yhteys. On [meillä ja teillä]. Jeee!

Pikaisempiin kuulumisiin!