Nettiostoksilla

Missen shoppailupäiväkirjasta
Kyllä tuo henkilökunta on hölmöä! Luulevat, että en ymmärrä netissä surffaamisesta mitään! Sitähän harrastetaan sentään hiirellä. Olen jo pitkään seurannut henkilökunnan touhuja koneidensa ääressä sillä silmällä. Etenkin tulostaminen on vallan kiinnostavaa; tarkkailen herkeämättä paperin ruksuttavaa matkaa kummallisesti vinkuvan vempaimen läpi. Yleensä sieltä sitten lopulta tuleekin minun kuviani ulos. Tykkäävät laittaa niitä seinälle ihailtavaksi. Ovat vieneet mummillekin jo muutaman. On minusta tehty hieno t-paitakin. Silloin olin kyllä vielä aika pieni, eikä turkkini ollut ihan niin hienossa, pörheässä kunnossa kuin nyt.

Viime perjantaina henkilökunnan läppäri oli jäänyt hetkeksi vartioimatta ja pääsin rauhassa tassuttelemaan sen näppäimillä. Vähän kun hiirtä käpälällä hamuilin, niin jopas osuin todella kiinnostaville sivuille:Leluja! Tilasin siltä naukumalta useita värikkäitä ja ropisevia, höyhenhäntäisiä hiiriä, Crinkle Ballin ja pari rapisevaa ötökkää. Naapurin hurtalle piffasin Mustan lampaan siitä hyvästä, että se näyttää todella pelkäävän ja kunnioittavan minua, kun oikein köyristän selkäni kaarelle ja sähisen osuessamme porraskäytävässä vastakkain. Ostosten maksu hoitui näppärästi saman tien henkilökunnan verkkopankissa, kun olivat jättäneet tunnarit lojumaan siihen koneen viereen. Nau, miten helppoa ja kätevää. Vähän teki mieli vielä sitä Villiä häntää, mutta jos sitten ensi kerralla...

Tänään paketti jo tuli! Henkilökunta haki sen pahaa aavistamatta postista. Eivät olleet kuitenkaan kovin vihaisia, koska tuumasivat itsekin, että ihastuttavia leluja olin valikoinut. Rahaakaan ei tuhlaantunut niin kovin hurjasti. Vaikka tarkkailin herkeämättä paketin avaamista, niin harhauttivat mokomat uudella hiirellä minut hetkeksi täppimään sohvan alle ja sillä aikaa tuikkasivat kaappiin piiloon suurimman osan uusista leluistani. Törkeää! Siellä nyt hautovat niitä ties kuinka kauan! Näin kyllä mihin ne laitettiin, joten jos vaan tilaisuus tarjoutuu, niin menen varmasti tonkimaan leluvarastoa omin nokkineni.

Sain leikkiin nyt vain yhden hiiren. Se on tosi kiva [itse asiassa paljon kivempi kuin se, jolla surffataan] – höyheniä on ihana pöllytellä! Kurr, täps, raps! Jospa piilotankin sen huomenna sinne hiirijemmaan, jonne olen vienyt jo tusinan verran muitakin hiiriä? Sitten voin varmaan kerjätä uuden. Henkilökunta ei kerta kaikkiaan pysty löytämään kätköäni, on se vaan niin ovelassa paikassa. Yhden jemman kerran kyllä löysivät, kun siivosivat perusteellisemmin. Vähän nolotti, siellä oli 9 hiirtä. Nyt olen jo ehtinyt piilottaa nekin uudemman kerran. Aina pitää olla ovelampi kuin henkilökunta. Nau!