perjantaina, heinäkuuta 02, 2004

Kun ei riitä

Onkohan se kylkiluun kanssa aikoinaan väsyksissä viikon päätteeksi näperrellyt Hyvä Luoja epähuomiossa sujauttanut naiseen [kaiken muun hyvän lisäksi] jonkun ylimääräisen, ylikierroksilla hurraavan riittämättömyys-syyllisyys –modulin?

Yllätin itseni taas rypemästä riittämättömyyden ryhäläjässä, saapastelemassa syyllisyyden suojuoksua ja onanoimassa ontuvan omatuntoni orvoissa onkaloissa. Moinen kärvistely estää yllättävän tehokkaasti elämästä nautiskelun ja hämärtää ne vähätkin onnenmurenat tomuksi ja tuhkaksi, jota ei näe. Varo vaan.

Omaishoitajalla on nyt tiukkaa. Äiti ei enää pärjää yksin kotona. Nyt täytyy hakea apuva. Loistava ajoitus [heinäkuu]. Voi kun olis isoveli!