maanantaina, maaliskuuta 21, 2005

Virvon, varvon munat pois…

Niin kuin ei yksi noita-akka riittäisi tähän osoitteeseen... Pääsivät mokomat virpojat yllättämään, vaikka olinkin kerännyt tolkuttomasti torjuntavahaa korvaani. Misse sen plimputuksen ensimmäisenä havainnoi. Ensin yritimme näytellä, että emme ole kotona. Sitten piileskelimme ovisilmän varjossa. Sitkeästi trullit vaan soittelivat [kuulivat varmaan sen jytänrytkeen, mitä poppikone pauhasi siinä kohtaa] ja pakko oli sit kurkata oven raosta.

Resurssi uhrattiin asialle munat kourassa. Virvonta kävi epävireisen sutjakkaasti ja saimme kauniin pajunkissaviritelmän. Misse eritoten oli siitä hyvin kiinnostunut. Munaton Resurssi palautui elvytettäväksi. Onneksi niitä [virpojia] ei tullut enempää. Ja mistä ne nämäkin tyhjästä ilmaantuivat? Meidän talossa ei asu tämänikäisiä lapsia. Vauvoja ja vanhuksia vaan meidän dinkkien ja muutaman sinkun lisäksi. Höh.

... puikot sulle tuoda vois
Vanhanen on vanhan aikainen – ei näe neuleblogien valtaisaa invaasiota ja sitä intoa, millä puikot jo nyt kulmasohvilla kalisevat. Vaanila kannattaa ehdottomasti kahden parin tavoitetta joka talouteen. Ei kun Novitalle siitä.

Meikäläisen Diili-proposal Novitalle on, että jos sitä snööriä voisi vaikka netistäkin ostaa, niin ei noi neuleblogit välttämättä tilaisi kamaa ulkomailta [jos vielä on laatu ja muotikin kohdallaan, en tiä, neulon nykyisin vähempi, sen enempi punon] ja saattaisi liikevaihdossa kepeälläkin panostuksella olla viidessä vuodessa ihmeteltävää. Helppo nettiostettava kumminkin tuo lanka, eikö?

Summa summarum:
Elämässä pitää olla munaa. Ja munanlämmittimiä.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home