Hyvää päivää

Hyvä vapaapäivä. Lupa nukkua myöhään, syödä sängyssä kiireettä aamiaista [Missen kanssa, se on ihan hupsuna vaniljarahkaan ja saa kerran viikossa nuolla Danonen kannen] ja lukea lehteä [Missen läpi], käydä pitkällä sauvakävelyllä aurinkoisessa leppeässä talvisäässä, lukea, laittaa hyvää ruokaa päivälliseksi, sauna, seksi, Uutisvuoto. Ai kun keskiluokkaista ja tavallista. Elämä on. Ei onnen muruun sen ihmeempiä asioita tarvita.

Suorastaan pelotti, kun ulkoilun jälkeen katselin auringonvalossa kylpevää, pölyistä kotiamme, silitin despoottimaisen voimakastahtoisesti vatsani päällä tamppaavaa hyrisevää Misseä odotellessani armasta Resurssiani kauppareissulta Maaritin Laakson liljaa kuunnellen ja olin hetken jos toisenkin vaan niin hämmentävän onnellinen. Tärkeät asiat ovat kohdallaan. Ei minulta mitään puutu. Tässä on hyvä. Tunsin vajoavani jonnekin pehmeään ja lämpimään hyvänolon pumpuliin, jossa lempeät sipaisut hivelevät hipiääni. Kohta jotain pahaa tapahtuu. Ei näin hyvältä saa tuntua.

Tänään söimme pitkästä aikaa lasagnea. Jauhelihakastike onnistui yli odotusten [luulen, että taikasana tällä kertaa oli pippurifraiche]. Bechamel kastike se vaan tuppaa aina jäämään klimppiseksi, hyviä vinkkejä sen siloittamiseksi sopii esittää ihan minkä hyvänsä blogin kommenttiosastolla [Sun äitis, kurkkaan Marinadin ensin]. Hartaudella [liian piripintaan] kasattu paistos pulppusi tietenkin uunissa yli äyräidensä ja kun kurkkasin varovaanimatta luukusta, meinasin saada pahemman luokan savumyrkytyksen hengittäessäni just sopimattomasti väärässä kohtaa. Armotonta köhinää. Hurja tuuletus käyntiin ja ateriaolot saatiin nippanappa pelastettua siedettävän puolelle. Tallinnan Prismasta ostettu Chianti Riserva Bonacchi 2000 (EEK 96,00 = 6,40 e) täydensi evästyksen erinomaisesti. Kyllä italiaanot osaavat makaroonimömmöttelyyn sopivat vinkut juu.

Tällaiset päivät siivittävät jaksamaan taas katkeamattoman virran niitä vähemmän onnistuneita, vitutukseen viittaavia, ahdistusta ruokkivia, tylsyyden hämärässä ohi lipuvia, tavallisia heräämisiä, lähtemisiä ja väsyneitä paluita, joista ei edes alman akkaan kirjaudu minkäänlaista merkintää. Arki.