Vuoroin vieraissa

Missen viikonloppusuunnitelmapäiväkirjasta

Voihan naukulan väki. Henkilökunta näyttäisi olevan taas lähdössä jollekin B-luokan kissattomalle retkelle, kun pakkaavat laukkujaan tuossa siihen malliin. Kertoivat, että minun pitää odottaa kiltisti kotona. Hyrrrkele! Minäkin niin nau-mielelläni lähtisin välillä jonnekin tuulettumaan. Voi, kun tulisi pian taas kesä ja pääsisi mökille. Odotan sitä oikein kovasti. Toistaiseksi vaan on ollut parvekkeellakin perin hyiset olot; ei siellä kauaa kestä kärvistellä, kun tulee käpälään vilu. Onkohan kesään vielä pitkä aika?

Mutta eivätpä arvaakaan nuo itsekkäät luojanluomat ruojat, että minulla onkin ihan omat svengi-iltamasuunnitelmat, hähää. Nimittäin minulle tulee vieras! Juu, sovin jo viikolla naapurin tädin kanssa, että heti kun henkilökunta on häippässyt, niin hän tulee kylään ja kanssani leikkimään. Vaikutti oikein lupaavalta leikkijältä ja muutenkin eloisalta tämä uusi täti. Saatan päästä jopa kyläilemään hänen luokseen. Hänelläkin oli kissa, mutta se kiipesi kissojen taivaspuuhun viime vuonna. Täti taitaa olla vähän surullinen siitä syystä, mutta kyllä minä sen pian virkistän. Odotan jo iltaa innolla.

Menisivät jo tuosta touhottamasta, että ehdin ottaa pikku päikkärit ja nuolla turkkini vierailukuntoon. Ei hetkenkään rauhaa, kun pitää valvoa tätä niiden pakkaamista. Unohtavat muuten puolet tavaroista, ellen tarkkaile tilannetta. Kurnauskis, on tää kovaa [laittoivat vielä sen typerän päiväpeitteenkin sänkyyn ja nyt siinä ei voi kunnolla edes leikkiä].

Jospa piipahtaisi vielä kurkkaamassa niitä ihania hiiriä tuolla naamioblogissa. Virkistää mieltä aina nuo siimahännät, hyrrr.