Aisantuntijaa kyrsii

Soisipa, että soisipa jo ”Jo joutuin armas raikaa”, mutta ei vaan…. Vielä on punnerrettava jokakeväinen ”V*t** [sori Tuudukepaikkakunta – edeltävän kryptisen sana-aihion ei ole tarkoitus millään lailla assosioitua Teidän Nimimerkkiinne, vastoin päin] mä näytän niille miten tätä tämän vuoden versiota about pitäis niinku käyttää” –sessio; koulutusputki päästä päähän jo kansainvälisestikin tunnetulla seko-intuitiivisella ”vedän hihasta, rykäisen enempi tai vähempi kivuliaista tukanjuurista ja toivon parasta” -menetelmällä. Hyrrkkele, jossei ne vehkeet kuku, kun on setin paikka, niin tulen ja ripustan kaikki löytämäni [piileskelevät mokomat kellarissa] tukihörhöt Spiderman-tahnalla perskantturastaan katon ja näppiksen väliin hengailemaan!

Vihaan kouluttamista, demoamista, aivopesunsekaista firman sisäistä myyntiä ja besserwasurina joukkojen edessä hillumista. Umphtana. Vaik onhan se toisaalta melko coolii. Se open [ei sii open vaan se opettajan] ”otan teitin scriinit haltuun” –nappi on kyl pirun kova juttu – voi rulettaa koko luokkaa! Tältäkö se valta tuntuu?

Note to oneself
Hengitä syvään ja ajattele mieluisia ajatuksia. Kuvittele itsesi mökkilaiturille Missen kanssa, hetkellä kun aamuaurinko juuri nousee järven takaa. Nautit kesäisen keltaista appelsiinimehua, missä on paljon hedelmälihaa. Tuoreen kahvin [ei Gevalia] tuoksu hiipii nenukkaan. On lämmin ja tolkuttomasti aikaa. Pienet kalanpoikaset plumpsivat laiturin vierellä. Ruokit niitä pullanmuruilla ja puhelet niitä näitä itseksesi. Ne haukkovat henkeään pinnalla ja napsivat joka murun. Auringon lämpö silittää olkapäätäsi. Näyttää tulevan ihana päivä!