Elämä on

Tän piti sitten mennä Stockalle, kun ei muka taaskaan ollut mitään päälle pantavaa ja kaikenlaista konferenssia, seminaaria, edustustilaisuutta ja lomanpoikastakin on lähiviikkoihin pakkautunut. Tää sit löysi monenlaista keväistä kivaa [vaikka keväästä nyt muuten ei tänäänkään ollut hilpeäksi tekeviä havaintoja]. Sit tää vaan vingutti pinkissä lompsassaan pölyttyneenä pitkästynyttä Stockan korttia reippain mielin ja kappas vaan, tulos kiri ihan hyvään tuntikulutusvauhtiin parin tunnin pyrähdykselle.

Jaa paljonko? Nooh, se oli 700 euroo tän tänpäiväinen käynti. Kallistako? Eipä oikeastaan, koska tää ei ole aikoihin ostanut itselleen mitään. Jyvitettynä useammalle ostoköyhälle kuukaudelle tuo ei ole tulos eikä mikään.

Onneksi optikko ja hammaslääkäri ovat vasta ensi viikolla…

Ja nyt tää lähtee unille että jaksaa taas reissuun. Vaanila vaikenee loppuviikoksi. Ihmetelkää toisianne.