Jäätävä polte

Missen arktisten elämysten päiväkirjasta
Kurrnauskista! Teimme viikonloppuna retken mökille. Huomasin henkilökunnan lähtöaikeet heti [vetelivät juuri niitä kasseja alas yläkaapeista] ja pidin huolen, että kökötin niin tiukasti kynnysmatolla, etteivät ne päässeet ulos ottamatta minua mukaan. Tämä kikka toimii lähes joka kerta.

Odotin innolla pääsyä nuuskimaan tuttuja nurkkia. Loikkasin kopasta reippaasti ulos, mutta mitä ihmettä – kaikki ei ollutkaan niin kuin pitää? Maa oli märkä ja paikoitellen käpälän alle osui lunta ja jäätä. Uuh. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja tein tarpeelliset tarkistusretket ihan muina kissoina. Enhän minä metsäkissana voi paljastaa niille, että en kestäisi haasteellista maastoa ja sääolosuhdetta. Menettäisin vaan viikseni muiden silmissä. Häntä pörheäksi vaan ja etiäpäin!

Rehellisesti naukuen, sen verran ikävää tassuttelu arktisessa maastossa oli, että katsoin viisaammaksi vetäytyä kannon nokkaan tähystelemään ja pesemään käpäliä. Siitäkin näki ihan hyvin, mitä ympäristössä tapahtui. Ne olivat ottaneet jonkun kumman pärisevän vempaimen mukaan ja riehuivat sen kanssa puita ahdistellen. Kyllä se pitikin kovaa ääntä ja haisi pahalta.

Ulkoilma teki silti hyvää ja uinuinkin reissun päälle kunnon palauttavat unoset ensin saunan ylimmällä lauteella itsekseni rauhoittuen ja sen päälle sängyssä [kun ne laittoivat mokomat saunan lämpiämään].

Ei nekään kuitenkaan olisi jaksaneet leikkiä.