maanantaina, toukokuuta 09, 2005

Terveisiä Krakovasta!

Täällä ollaan kotikoneen öökkösautomaatin ääressä jälleen [pitää nyt vähän priiskutella ihan jälleennäkemisen ilosta! Ääääää... Öööööö... öykkäri örvelsi sätkien öisellä sänkisaralla, ämpäri yllätti pöhisten yrmeää odööriä, öylätti yökötti äkkinäistä ripittäytyjää, yrjönpäivä äkkäsi äitienpäivän tärkeämmäksi, äkäisiä örkkejä pörrää pöheiköissä, älä nyt häiskä äidy ämmittelemään, hämmentävää äimistellä herrasväen hääyöaikeita, ökkömönkiäinen kiipeää äänetönnä säärtä - vokaaleita jippii, elämä on yhtä juhlaa!]

Ensiksikin Suuri Kiitos Kuuluttajan erinomaisesti organisoimalle vastauspalvelulle! Olo tuntui koko ajan niin kotoisalta ja Blogistan oli melkein kuin mukana retkellä, ihan hiirin kosketeltavasti aina kun Bloggerin Veikkaa ehdin ohimennessäni haaroista hipaista [kerran se ei antanut!].

Kiitos myös kaikille rohkeille arvuuttelijoille. Kuulishan se [teletappipatiaako?] loihe arvaamaan ekana oikein, jotta missä sitä. Sun äitis [ei sil oo vieläkään lokia!] peesasi viisaasti vanavedessä vielä kun eturivin anonyymikot tohtivat kyseenalaistaa oikein kaksin käpälin ja VERSAALILLA oikean vastauksen oikeutuksen. Upea tunnelma!

Ihan yhtä suurella todennäköisyydellä olisin voinut olla niin Vorssassa, Linköpingissä [missä hyvänsä köpingissä], Eipäjoen Ostos Sentrumissa, Olomoucissa - Tsekin tasavallan itäisemmässä päässä, Hervannan Sparissa, Rahassa, Funchalissa, Vilnassa, Edinborghissa, Porvoossa, Kölnissä, Rostovissa, Volgogradissa, Firenzessä, Torontossa, Sheffieldissä, Turussa, Kanadassa, Cambridgessä, Göteborgissa tai Wienissä. Ajatella – niissä kaikissa olisin voinut olla, höh.

Mutta Krakovassa oltiin ja kaikille epäileville enemmän tai vähemmän anonyymeille tiedoksi, että Krakova on ihastuttava kaupunki. Pieni, kompakti, Vanha Kaupunki selkeästi puistonauhalla rajattu [kun pysyttelee vaan sen sisäpuolella, niin ei ole koskaan liian pitkä matka kotiin], edullinen, siisti [roskiksissakin oli tuhkakuppi], turvallinen, ystävällinen, yritteliäs, kunnianhimoinen ja hyvänmakuinen.

Puola on erittäin mielenkiintoinen maa; suurvalta, joka ei suostu kenenkään alamaiseksi, ei edes EU:n. Ylpeästi Puolan kotka nostaa nokkaansa ja vaalii itsemääräämisoikeuksiaan [perustuslain päivä sattui olemaan just sopivasti 3.5]. Se voi näyttää siltä, että taipuisi muiden tahtoon, mutta oikeasti ei sitä tee. Liian paljon kurimusta on liian lähellä muistissa.

Erityisesti ihastutti [monessakin kohtaa] suoraselkäinen tyyli pitää annetut lupaukset, laskuttaa sovittu hinta ilman mitään vilunkia, lämmin ja perusteellinen ote asioihin. Aluksi hieman alta kulmain kyräilevä tarkkailuasenne [niin kuin meillä suomalaisillakin], joka hetken turinoinnin seurauksena kuitenkin purkautui välittömäksi ajatustenvaihdoksi [eikä vähiten kokemuksistamme veli Venäläisestä].

Paatunut peruna-yökköangstikko oli sulaa suukkosuuta kopytkan [perunasoosirullaati] edessä - kunhan uutuuttaan kiiluva Polish Cuisine eepos on vihitty käyttöön valistan teitä tarkemmin ohjein [derivoituani ensin kaikenmaailman unssit ja ozzit ymmärrettäviksi mittayksiköiksi].

Suosittelen, sinne vaan! Puola on kiva.

Voihan vitsaus, töihin pitäisi taas aamun valjettua ymmärtää mennä. Huoh.
___
Edit:
Kas,
Ameebakin on seikkaillut samoissa maisemissa!

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home