Kulturellia asustusta

Tulin yllätetyksi lähes housut kintuissa, kun ranskanhaastaja yön synkkinä tunteina iski. Jouduin ymmärrettävästi lykkäämään haasteeseen vastaamista, kunnes olin hankkiutunut säädyllisempiin asusuhteisiin.

Sään ja kulttuurin [tai lähinnä juuri nyt sen puutteen] vaikutuksista en tiedä, mutta toista viikkoa kurittavan bronkiitin stailaamaalta ehtootyylittömyyteni vahvasti vaikuttaa.

Jalassa on kummitädin toista vuosikymmentä sitten ikuisesti kestävästä punaisesta villalangasta kutasemat villasukat. Villasukan varren yläpuolella pilkottaa viiden sentin pätkä paljasta säärtä ja loppu alaruho siitä ylöspäin on verhottu Tarjoustalo-tyyppisiin harmaisiin collegehousuihin, joissa on mustat vauhtiviirut sivuilla. Ylävartalo on armollisesti peitelty joulupukin tuomaan mukavan väljään siniseen Ihaa t-paitaan. Koko niiskuttava komeus on sijoitettu mukavasti tyynyillä pönkitettynä sohvan pieluksille ja päälle huitaistu punainen fleecepeite, lämmin läppäri ja vaihtelevasti [näppäimillä tassuttelevat] 0-2 kissapetoa.

Käden ulottuvilla sohvapöydällä on mukillinen kuumaa viinimarjadrinksua, Carmolis-yskänkaramelleja, nuhatippoja, C-vitamiiniporejuomaa, limaa irrottavaa yskänlääkettä, nenäliinoja, tervavoidetta, kaukosäätimet, tv-ohjelma, uusin Image ja Se Lukematon Kirja.

Onneksi tämä ei ollut haastattelu. Äänikin kun on mennyt menojaan. Ei kestä haastella.