Jos metsään haluat

Urbaanilegendaa [tarina on tosi, katsoja elää!]

Kotimme parvekkeelta näkyy vilkkaasti liikennöity tie ja sen toisella puolella rämettynyt, tiheä metsikkö, jossa ei ole tällä kohdin silmin havaittavia, houkuttelevia luontopolkuja. Eräänä aamuna [08.00 Deacon Sharpe] siististi [sivilisaatioasuun] pukeutunut mies jolkotteli kiireisen oloisena tuon vilkkaasti liikennöidyn tien pientareelle melko oudossa kulmassa ylitykseen nähden. Kytättyään sivuilleen vilkuillen ensin aikansa sopivaa hetkeä kamikazesyöksylle tien yli, hän sen tehtyään paineli suorasukaisella tarmolla vastapuolella rehottavan pöpelikön uumeniin. Näreet vaan heilahtelivat ja oksat raksahtelivat jalkojen alla, kun hän rymisteli menemään syvemmälle pöheikköön. Muutaman mättähän päästä hän heitti palttoonsa puun oksalle ja kyykistyi. Rivakka plieeee.

Paska juttu, mikä lie työmatkarotavirustapaus, sitä on liikkeellä. Kyllä se vaan urbaanikin ihminen keinot keksii, kun hätä on suurin. Ruikkuriukuperinne rules!
---
Disclaimer: Katsoja ei käyttänyt tähystysvälineitä eikä muutakaan elektroniikkaa happeningin havainnointiin, sattuipa vaan paimentamaan kissojaan juuri samalla hetkellä parvekkeella. Tapahtuman kulku oli metsän suojasta huolimatta esteettä nähtävissä. Kuvia ei otettu. Äänet hukkuivat liikenteen meluun. Sympatiaa tunnettiin kovastikin.