Tvångsvenskaa
Suhteeni ruotsinkieleen [sori Skrubben] on aina ollut pakkoruotsinomainen. Ikävä [suorastaan veemäinen] lukionaikainen tanttaope jopa jätti meikämisun kertaalleen luokalle sen takia. Kertauksen ansiosta [kai] selvitin toisen kotimaisen kiikun kaakun kirjoituksissa. Sittemmin olen työskennellyt ja kouluttanut poloja svenskejä Tukholmassa äidinkielellään. Oppivat kuin ihmeen kautta kuitenkin käyttämään järjestelmää, hämmentävää. Ehkä se johtui molemminpuolisesta innosta tehdä yhdessä asioita.
Yhdessä elämänvaiheessa jopa seukkasin erään Skåånelaisen hemmon kanssa lähes viisi [5] vuotta, mutta silti en koskaan vaivautunut [laiska lehmä] opettelemaan svenskaa tosissani. Vaikka luen ja ymmärrän sitä, niin puhuminen tuntuu aina hankalalta. Kunnon hödusedu småprattiin heittäytyminen tuntuu naurettavalta. Sori, ei voi mitään. Se kai on joku kyldyyrieste. En tiä.
Silti jotain on jäänyt mieleen. Iineksen aatos i-poem palvelusta nosti ensimmäiseksi mieleen [hämmästyttävää kyllä] ruotsinkielisen runon [minä, Eino Leino fani!]. Kai joku pollarunobox nyt vähintään täytyisi pistää nettiin pystyyn meitä varten, joilla päässä jauhaa ja viiraa. Ja vielä hulluilla kielilläkin.
Resulle
” Älska mig
men kom inte för nära
lämna plats för kärleken
att skratta åt sin lycka
låt alltid en eld av mitt blonda hår
vara fri.”
Runoilijana muuan Maria Wine [viinin Marja]
Nyt pas... hal[il]le [yllätyit!?]
4 Comments:
Mun äiti lähetti mut 10-vuotiaana ummikkosuomalaisena Ahvenanmaalle kieltä oppimaan. Osasin sen hevonen är häst -lorun mennessäni. Neljä kuukautta myöhemmin jo paljon muutakin. Sittemmin vietin monta kesää Ruotsissa kieltä oppimassa. Joten minulla on aikast myönteinen mielikuva ruotsin kielestä. Paitsi että pariin viime vuosikymmeneen on ollu sille siksens vähän käyttöä, että kohta lie unohtunut kokonaaan.
Öitä!
Mulla oli lukiossa erinomainen ruotsinopettaja. Huumorintajuinen ja silti tiukahko, hoiti siis hommansa. Olen edelleen sitä mieltä, että osin hänen takiaan, osin jostain selittämättömästä syystä ruotsini on tehnyt kotinsa selkäytimeeni, valmiina pomppaamaan sieltä katkeamattomana virtana kunhan käynnistys-yskökset on hoidettu.
Mutta matematiikka... painajainen, täysin käsittämätöntä ja hyödytöntä sotkua. Pitäkää intergraalinne, mä oo niitä ennenkään tarvinnut. *kirosana*
Inga problem.
Hmm... äitsy, zeta ja pini - teillä on vaan käyny tuuri. Ei aina VOI ainailonakaan voittaa [vaikka lotto onkin vetämässä];))
Lähetä kommentti
<< Home