Pitääks mun aina...

... joutua menemään julkisilla töihin juuri niinä päivinä, kun kaikki paikkakunnan päivähoitolat ja kouluretkueet ovat liikekannalla. Ensin 20 pulputtavan lapsosen lauma hilluu hoitotäteineen samalla pysäkillä [mitäs, söpöjähän ne ovat, mutta kyllä lähtee ääntä enemmän kuin muutamasta {matkan tekoa vastaavasti hidastavasta} mummelista, jos nyt kevyt vastakkainasettelu sallitaan]. Alitajuisesti ajattelin, että VOI KUN nuo eivät tunkisi samaan bussiin [kohteliaana tätinä en tietenkään osoittanut aatoksiani millään lailla yrmyten ympäristöön vaan hymyelin säyseästi]. Eivätkä tulleetkaan, pomppasivat ensimmäiseen pysäkille porhaltavaan paikallisvankkuriin. Huoh 1.

Kun sitten minun autoni vihdoin saapui, [ihmettelinkin jo siinä aamujoogaa harjoittaessani, jotta onpas onnikka reilusti myöhässä], niin eikös vastaava eläkkeenimaksajajoukkio ollut jo joltain aiemmalta pysäkiltä pesiytynyt sinne kyytiin [siitäs sain – kerrankin välitön palaute]! Vaanilan kukkakotsa jäi nuolemaan näppejään istumapaikan ääreen näpelöiden nappiraation volyymia suuremmalle. Huoh 2.

Kun vielä kuljettajaosastolla oli meneillään ilmeisesti kesäapparin opetustilanne, niin johan vaan matkanteko kesti ja jatkoyhteys oli luikahtanut teilleen, kun vihdoin päästiin ihmisten ilmoille. Huoh 3.

Ei ole näköjään ilmaisia päivällisiäkään. Onneksi ruoka sentään oli hyvää. Ja viini.