tiistaina, toukokuuta 16, 2006

Käämit vol. 2 – pesu allas

Tykkäisin syödä iltapalaksi viinirypäleitä. Siellä niitä on jääkaapissa, ollut jo jonkin aikaa [toukokuun plussakorttitarjous]. Mutta kun ei niitä saa millään pestyä.

Keittiön pesualtaassa on aina jotain esteitä, jotta rypäleet voisi laittaa sinne lillumaan. Tahmaisia kissankuppeja, tähteissään vellovia kattiloita, konepesua kestämättömiä viinilaseja, tyhjiä maitotölkkejä turvallaan, röhnää ja sälää. Niitä vaan kertyy kertymistään sinne, vaikka kuinka yrittäisi raivata tienoota aamuin illoin.

Lopulta kasaantumisteoria tekee tepposensa ja se kaikkein kammottavin [naiseen] sisäänrakennettu vekotin eli nalkutin käynnistyy esteet eliminoivalla vimmalla. Argggh!!! Siinä kohdassa on täysin turha lirkutella, että ”Ota nyt ihan rauhallisesti”.

Se aika on auttamatta ohi, paalupaikka menetetty ja lähtöruutu on takarivistä, pihan perältä. Jos edellisen sunnuntaipäivällisen kattilat hönkivät aromiaan vielä torstain korvalla, niin täytyyhän tässä systeemissä olla jotain vikaa.

Kertokaahan ketkä tiedätte, että millä silkkihansikasmenetelmällä saa [nalkuttamatta] esim. miesmerkkisen perheenjäsenen tarttumaan oma-aloitteisesti tuohon epäkiitolliseen raivauskohteeseen [syötyään ensin mahansa pullolleen sittemmin tiskiksi muuttuneista astioista valmistamaani ruokaa]? Kumihanskaa? Yösulkua? Pikaruokaa? Raippaa?

___
Rypälenagstissani vihdoin kiersin ongelman. Laitoin rypäleet omaan pikku vatiinsa likoamaan. Hähää. Siitäkin tulee kohta tiski.

11 Comments:

At tiistaina, toukokuuta 16, 2006 5:18:00 ap., Blogger Marjut said...

Meillä työpaikalla tähän kaikkien tuntemaan ongelmaan toi ratkaisun se, että kaikki astiat eliminoitiin. :-) Jokaisella on oma mukinsa ja muut mahdolliset välineet, ja jos ei omiansa pese, ei kahvinjuontikaan onnistu.

Kotioloissa sen sijaan olisi kai aika kohtuullista, että hommassa menee tasajako: minä tein ruuan, sinä tiskaat. Ja päinvastoin. Mutta taidan olla optimisti kuvitellessani sen toimivan. Tiskivuorot?

 
At tiistaina, toukokuuta 16, 2006 7:13:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Elä sie hyvä ihminen syötä toista taistelukyvyttömäksi ennen töitä; Pavlovin koirien ja kyökkipsykan oppimäärän mukaan palkitset orjan.

Jos lavuaarien tahdotaan hohtavan jo aterian jälkeen, niin palkinto voi olla jokin muu. Tiedät kyllä.
Älä syyllistä, anna mahdollisuus.

 
At tiistaina, toukokuuta 16, 2006 10:20:00 ap., Blogger Mette said...

Eikö teillä ole siivilää? Siivilässä rypäleet pestään juoskevan vesihanan alla. Voi käyttää vaikka kylpyhuoneen allasta, jos keittiö on liian täynnä. Siivilä on muutenkin hyödyllinen esimerkiksi spaghetin kanssa.

 
At tiistaina, toukokuuta 16, 2006 1:20:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Ahaa, siis teilläkin käämit palaa kotityörintamalla. Teetä ja sympatiaa täältä suunnasta toivottelen.. Meilläkin on ollut (taas) kotityökriisi. Sain kunnon hepulit yhtenä päivänä katsoessani eteistämme. Kun on niin paljon romua siellä, että tuskin kulkemaan mahtuu. Kaikki Siippasen ostamaa, tai sinne laittamaa.

Jouduin purkamaan hänen vappumatkatavaransakin omieni lisäksi, ei edes sitä tehnyt!!! :(

Mutta se ruikutuksesta. Mitä siis voisimme tehdä itsepäisille miespuolisille? Kun sen tietäisin. Meillä mies riiputtaa päätään ja tunnustaa heti olevansa laiskuri, jos vain nätisti sanon, että romua piisaa & pois korjata pitäisi. Tästä "olen laiskuri" toteamuksesta ei vain päästä ETEENPÄIN, tekojen maailmaan.

Ehkä teitä voisi auttaa se, että nätisti (pahimman raivon laannuttua) sanoisit, kuinka ikävältä sinusta tuntuu se tiski ja kuinka epäviihtyisäksi se kaiken tekee? Saa nauraa vapaasti, jos syyllistyn naiiviuteen uskoessani tämän konstin auttavan.

Taitaa olla totuus se, että maailmassa on ihmisiä (lähinnä miehiä), joita MINKÄÄNLAINEN, toistan: minkäänlainen, sotku ei häiritse. Jos odotat kaverin korjaavan oma-alotteisesti jälkiään, niin saat odottaa maailmanloppuun.

Tietysti voisi yrittää vedota uroksen vastuuntuntoon? Tai siihen, että aikuisen on tehtävä osansa, blaa blaa, muuten ei saa aikuisen oikeuksiakaan..? Huh, kun tietäis!

 
At tiistaina, toukokuuta 16, 2006 6:49:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Kyllä sä tiedä mikä auttaa...;)

Miks mulle aina sattunut sellaisia kotitalusihmeitä, joiden hermot kestää siivottomuutta tai siivoaminen on suoritettu yliolkain, argh. Kauniita katsella, mutta yhteinen arki mättää. Se oli liikaa, kun lautaset olivat loppu ja piti mennä mussuttaa leipää punkassa. Haarukat meni aika nopsasti jakoon.

 
At torstaina, toukokuuta 18, 2006 11:25:00 ip., Blogger ainailona said...

Marjut: Töissä pelittää kyllä.

Kohtuulista juu, mutta ei se vaan käytännössä oikein toimi:( Tai siis toimii silloin, kun ei käämit mene.

 
At torstaina, toukokuuta 18, 2006 11:26:00 ip., Blogger ainailona said...

JP: Niinpä. Vaikea on tiskata kattiloita, ennen kuin ruoka on syöty;)

Tiedän. Joka päivä on uusi mahdollisuus.

 
At torstaina, toukokuuta 18, 2006 11:28:00 ip., Blogger ainailona said...

Mette: Siivilä! Heureka! Onhan meillä niitä läjäpäin ja kaikkia kokoja. En vaan ole koskaan tullut ajatelleeksi, että rypäleitäkin sopii siivilöidä. Niitä pitää minusta aina liottaa kunnolla.

Kiitos vinkistä, kokeilen;)

 
At torstaina, toukokuuta 18, 2006 11:32:00 ip., Blogger ainailona said...

Peggy: Tämä lie ikuisuuskysymys, joka sitten aina käämit-modessa paukkaa pintaan.

Hyvä, kun voi vähän purkaa välillä vaikka tänne polkkakriisiin, niin heti helpottaa, huoh.

En mä tiedä millä muulla näitä könsikkäitä VOI houkutella kuin hunajalla;))

 
At torstaina, toukokuuta 18, 2006 11:36:00 ip., Blogger ainailona said...

Perso: Oikeassa olet. Mutta on niistä miehistä toisaalta niin paljon iloakin;)

 
At torstaina, toukokuuta 18, 2006 11:37:00 ip., Blogger ainailona said...

Ive: Tieto lisää tuskaa, kun on käämit;)

Parempaa tuuria toivon.

 

Lähetä kommentti

<< Home