Hyvää, sanoi iso vaalea mustakenkäinen, päivää

On niin hilpeä mieli, että tulinpa hieman haircuttaamaan. Ihanaa, kun sataa! Meidän piti alun perin olla tänään ulkokunnassa, mutta päätimme livetä mokomasta live-esiintymisestä. Tämä perhe tarvitsee nyt kotiviikonlopun, ennen kuin mökkiralli tosissaan alkaa. Muorille toki juksasimme, että olemme veks, niin ei tarvitse hosua siihen suuntaan, vaan voi täysin itsekkäästi keskittyä omiin juttuihinsa, hih. Sateen sattuessa näköjään osuu siivousvälineisiinkin helpommin.

Aamu aukesi vetelehtien verkkaisesti sängyssä, aah. Uunissa hönkäilee viinikukko [Vaanilan tapaan vähän oikaisin enkä repostellut sitä kokonaisesta kukkelikuusta. Koekeittiöön on myös näemmä hankittava isompi pata näitä viinihuurukeitoksia varten], Frankie boy rallattaa vehkeissä, kissanvessa on pesty [mikä siinä puhtaassa hiekattomassa kaukalossa niin vetää puoleensa, että molemmat katit kilvan haluavat aina sinne piehtaroimaan?], vaatekaappia on käännelty kesäisempään kuosiin, Resu heiluu imurin varressa. Lätkämatsi aluillaan, illemmalla raikaa euroviisut, sohvapotaatti-istutus kukoistaa.

Ei paskempaa. Oikeastaan ainoa säröääni tässä auvoisessa harmoniassa on yöpöydän kulmalla kököttävä John Irvingin uusin kirja [860 sivua!]. Taitaa joutua odottelemaan aktiivilomaan saakka. Lisäksi jurppii kun torilta ”kotimaisina” ostamani tomaatit osoittautuivat kamaliksi, paksunahkaisiksi koppuroiksi, jotka maistuvat kalalta! Melkein aamiainen vuoteessa tärvääntyi! Onneksi oli heittää lohtu-Halloumit pannulle.

Nyt jännäämään!

Viiva kiinni nyt, karjuu Resurssi. Yritän pitää pelin ajan;)
----
* Missekin diggaa Irvingiä.