torstaina, heinäkuuta 20, 2006

Saatanan tunarit - The Brezhnev Story

Meikätyttö on niin blondi kuin blondi vaan voi olla. Kaikki pinnassani rehottava karva on VAALEAA. Kätevää sinänsä; ne kaksi säärikarvaa ei juuri näy ja kulmakarvoja ei suuremmin tarvitse nyppiä. Ripsiä sen sijaan joutuu värjäämään, jotta silmät singahtaisivat taulusta esiin.

Ym. tosiasioiden valossa ei liene yllätys, että piipahtaessamme eteläisessä naapurissa pysäköin turpani ilusalonkiin ottamaan ripsien kestovärjäyksen tulevaa retkeilypainotteista lomaosuutta silmällä pitäen. Innostuin samaan syssyyn myös kokeilemaan ripsipermanenttiakin, kun hinta oli niin edullinen.

Pahaksi onneksi tuo valitsemani salonki vaan oli niin umpivenäläisten hoidossa, että kommunikaatiossa ilmeni ikäviä katkoksia. Naamanirassaaja Tatjaana heitti vaan venäläissävytteistä saksaa [tökkii, mää olisin vaik ranskaa mieluummin, jos ei enkku taitu]. Retkottelin siinä satulassa [kasvohoitoineen] kolmatta tuntia, kun tuntui työtahti olevan verkkainen [mutta huolellinen]. Tuunaaja pölpötti venättä siinä kollegansa kanssa jopa falsettiin yltyvin ryöpsähdyksin ja minä makoilin silmät kiinni tuolissa, välillä pulputuksen hieman laannuttua torkahdellen.

Kunnes tunsin sen kylmän tunteen, mitä ei pitänyt tuntua. Tatjaana veteli pensselillä kulmakarvojani! Huusin kovaan ääneen NJET, ei, nou, nein, nej, nooo! Liian myöhään. Oli ehtinyt jo sutaista mustaa hulppealla pensselillä sen verran psyvästi, että ei sitä saanut pois. Turistia siteeraten: Voi isäkissan vittu!

Kun vihdoin pääsin tuolista ylös ja peilin ääreen putosin melkein polvilleni ja jouduin soittamaan 911 - aulassa odotelleen Resurssin - tuomaan äärimmäisen pikaisen olutvirvokkeen snapsin kera! Brezhneviläiset kulmakarvapöheikköni kirkuivat naamassani pikimustina valtateinä – highway to hell! Tilannetta ei yhtään parantanut Resun ensikommentti: ”Näkisitpä miltä näytät” [no justhan mä näin ja siksi tässä miestä tarvitaan, ei pikkunäppäriä tölväyksiä laukomaan].

Kotiin palattuamme yritimme öljyllä, voilla, shampoolla, meikinpoistoaineella, hammastahnalla, bio luvililla, fairylla, swarfegalla - you name it - jynssätä väriä pois, mutta se vain pysyy ja paranoo.

Onneksi löytyi emergencysalonki kotikulmilta, jossa ystävällinen nuori mies nyppi tämän tappajapöheikön hieman naisellisempaan kuosiin. Siedettävä, joo. Viihdynkö, no en. Syntynyttä 10 euron lisäkustannusta kompensoi hieman salonkinsa seinällä komeillut erikoistarjous ripsipermanentista ja -värjäyksestä hintaan surkeat 95 euroa! Oman seikkailuni kokonaishinta jäi kivusta ja särystä huolimatta silti kolmasosaan tuosta.

Mutta ripset sentään ovat jätte snygg – kaartuvat taivasta kohti ja ovat yötä tummemmat.

Tarinan opetus: Varo vaan siellä venakkosaluunoissa!

11 Comments:

At torstaina, heinäkuuta 20, 2006 1:20:00 ap., Blogger Peggy G. said...

Uuh, tuskallinen pikku tarina! :( Saat kyllä kaiken myötätuntoni. Onneksi ne kasvaa, ne kulmakarvat. Oi onnettomuutta!

Useimmiten itse on paljon ankarampi itselleen, muut eivät välttämättä näe nassussasi mitään outoa. Onko laiha lohdutus?

Onneksi ei sentään sohaissut mitään väriainetta silmään. Silloin kyllä olisi vitsit vähissä! Ulkonäkömokasta ei sentään sokeudu.

Et ole muuten ainoa, jolta olen kuullut näitä hämmentäviä tarinoita Idän kauneushoitoloista. Aina siellä sattuu ja tapahtuu, on kieliongelmaa, tai sitten muuta.

Kuulostat kyllä tosi nätiltä, itse brunettina ihastelen kovastikin vaaleaverikköjen heleää kauneutta.

 
At torstaina, heinäkuuta 20, 2006 1:39:00 ap., Blogger ainailona said...

Peggy: Kiitos kauniista kommentistasi. Niinhän se aina kauneus kai on katsojan silmissä, mutta kyllä se omaan silmään nappaa pahan kerran, kun jotain oleellisesti peilinäkymässä muuttuu!

Ehkä se kulmien nyppiminen sitten on hätävarjelusyistä tarpeen jatkossakin;)

 
At torstaina, heinäkuuta 20, 2006 9:57:00 ap., Anonymous satujatar said...

Mulla on Brezhnevit ihan omasta takaa. Tosin näin vanhemmiten ovat omat värit vähän haalistuneet, mukaan on tullut sellaisia parisenttisiä vitivalkeita kulmakarvoja. Onko nämä niitä iän mukanaan tuoman viisauden merkkejä?

Kerran olen saanut ripsiin väriä, mutta kun ripsinä on lyhyet tyngät, ne eivät värjättyinäkään paljon paremmaksi muutu. Ripsipermanetti kuulostaa kidutukselta. Oliko?

 
At torstaina, heinäkuuta 20, 2006 12:21:00 ip., Blogger Peggy G. said...

Minä muuten olen tosi pelkuri silmieni suhteen. En uskoisi itse uskaltavani ripsipermikseen tai ripsien kestovärjäykseen. :( Pakko vaan pysytellä edelleenkin ripsivärissä!

 
At torstaina, heinäkuuta 20, 2006 3:01:00 ip., Blogger ainailona said...

Satujatar: Ei sattunut, kulmien nyppiminen sattuu enemmän;)

Oli tosi taitava se Tatjaana, yhtään ei tuntunut, että olisi valunut mitään silmiin, vaikka haju oli sama kuin permisaineessa. Oli se ehkä kokeilemisen arvoinen juttu, mutta eipä tuo meikäläisenkään tönköissä varmaan kauaa vaikuta!

 
At torstaina, heinäkuuta 20, 2006 3:56:00 ip., Anonymous Kiki said...

Olen myöskin saanut kerran huuhkajakulmakarvat a.k.a Brezhnevit, ihan tosin Suomessa. Olin myöskin ripsiä värjäyttämässä ja jotenkin tuli hetkellinen mielenhäiriö jonka aikana kosmetologi sai mut taivuteltua kulmien värjäykseen toistellen "niistä tulee ihanan luonnolliset". Justjoo. En tiedä mitä sen tätin päässä liikkui, mutta se laittoi ne kulmat mustalla värillä. WTF?!?! Olen siis myöskin luonnostani blondi. Tulos oli, kuten arvata saattaa, vihertävän HARMAA. Ja rumarumaruma. Joten nyt tarkkana siellä te kaikki kosmetologiopiskelijat, toistakaa perässä: Blondin kulmia EI värjätä mustalla, ruskea on parempi. Olen tehnyt itseni kanssa lupauksen, ettei kukaan, toistan, ei kukaan koske koskaan ikuna enää kulmiini.

 
At perjantaina, heinäkuuta 21, 2006 6:44:00 ip., Anonymous Polgara said...

Minäkin aina värjäilen ripseni ja kitkutatan kulmani ilusalonkis...He eivät vain suostu KOSKAAN ymmärtämään, että haluan HARMAATA kulmakarvoihin, siitä pitää erikseen huomauttaa ja mustaa ripsiin. Ja kunnolla pitää sitten kitkutata...ett on nätin malliset. Kumma jutska - olen allergiainen lähes kaikille ripsiväreille, mutta jostain syystä en kestoväreille! Voih kun jaksais taas sinne...;D

 
At tiistaina, elokuuta 08, 2006 10:58:00 ap., Anonymous P.A.Jäppinen said...

Minä olen tullut saanut geenejä siltä ihmiseltä jota sanotaan äidikseni, jonka mukaan minun kulmakarvani ovat vaaleat, liki ihon väriset,vaikka partani on punamustaharmaa, hiukseni ruskeat. Tästä syystä kerran kuussa menee kulmiin väriä, jotta ei näyttäisi niin amatootalta.

 
At tiistaina, elokuuta 15, 2006 12:33:00 ap., Blogger ainailona said...

Kiki: Oikeassa olet, musta on aivan liian kova väri blondille. Kyllä nyt minäkin osaan olla tarkkana jatkossa. Ja _edelleen_ [14.8] väri on ihan tiukasti paikallaan... uuh.

 
At tiistaina, elokuuta 15, 2006 12:38:00 ap., Blogger ainailona said...

Polgara: Juu, kyllä siellä tarkkana saa olla, että tulee ymmärretyksi. Yli vaan nyt vielä hyvän sään ja pikaveneiden aikana!

 
At tiistaina, elokuuta 15, 2006 12:40:00 ap., Blogger ainailona said...

Jäppinen: Miehellä tuo on vähän eri juttu. Varsinkin sinun aristokraattisessa hahmossasi hailakat karvat veisivät pahasti tehoa kokonaisvaikutuksesta.

 

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home