Tuokiokuvia: Kevyesti keskellä kesää

Otto 1:
Nainen vihkipuvun valkeassa, hihattomassa, unelman ohuessa kesäklänningissä kopsottelee [rehevän] naiselliset lanteet keinahdellen korkkareissaan kohti lähiöjuottolaa. Seuralaisensa paitaressutyylisessä t-paidassa ja miesten ”capreissa” [ne vähän alle polven ulottuvat reisitaskuhirvitykset, joissa lahkeet lepattaa] lusmuilee tarrasandaalit [nämä poppijalkaimet näyttävät olevan tarralenkkarien uusi, kesäisempi tuleminen] läpsyen ovensuussa odotellen, että daami nostaa Otto.-automaatista pariskunnalle bisserahaa.

Otto 2:
Juottolasta poistuu haparoivin askelin mies, roplaa auki pyöränsä lukot ja onnistuu [humalaisen tuurilla] huojumaan satulaan. Ensimmäisen epäröivän polkaisun aikana [juuri parvekkeemme kohdalla] pääsee ilmoille äänekäs pieru, pruuuuttt. Päälle kajahtaa vielä vapautuneen riemukas röyhtäisy. Mitä lie syöttäneet siellä.

Otto 3 [toistetaan kolmen viikon ajan päivittäin]:
Kesälomansa kolmatta viikkoa kippolan terassilla viettävä pöhöttynyt ja pönöttynyt keski-ikäinen pariskunta on lähdössä hätävaramäyräkoiransa kanssa kotimatkalle. Helle kai yllyttää pienoiseen sanaharkkaan – harmaahapsinen [askelissaan huomattavan huojuva] isäntä trikoosortseissaan meuhkaa ja kiroilee säyseästi perässä taapertavalle armaalleen. Jotain karmivaa vääryyttä tuntee kokeneensa. Eukko lepyttää ja pian pariskunta jo laputtaa lähes käsikynkkää.

Ounou. Tänne tarvittais nyt Lenita Airistoja ja Kaarina Suonperiä muutama pataljoona pitämään jöötä.