Luopumia ja löytymiä
Olen päättänyt luopua osasta äitiniaikaisia lyömättömiä keksintöjä datsallani. Ken haluaa tulkita tämän valmistelevaksi luopumiseksi myös äidistä, siitä vaan. On vain yksi suunta. Ehkä vasta nyt olen sisäistänyt sen tosiasian, että äitini ”valtakausi” mökillä on kerta kaikkiaan ohi. Jos hän jaksaa vielä kerran siellä kyydissäni piipahtaa, niin sekin on ihme. Voi olla, ettei edes tahdo. Haluaa mieluummin säilyttää ne puuhakkaat muistonsa tuosta rakkaasta paikasta. Saattaisi siellä rollekin törkkiä kantoihin ja kumpareisiin pahasti. Yritän kuitenkin lomalla houkutella.Tällä käynnillä raivasin saunakammarin. Vähemmän juhlallisin menoin syöksin jätesäkkiin noista niin moneen tarkoitukseen taipuvista mehukattipulloista askarrellut saippuakupit ja korkkikorkilla tilkityn äyskärintapaisen. Metalliverkosta muotoiltu juuriharjapussukka kera ikiaikaisten kaksipiikkisten harjojen sai myös kyytiä. Grillinsytykkeeksi päätyi matonkuteista koottu puuvarteen kytketty kotitekoinen moppi. Vanhoista kalsareista viritetty saunahuurujen tukanliiskaantumista estävä päähine ei liioin enää kenenkään päätä korista.
Lisäksi kaappien kätköistä löytyi kammottava määrä ikivanhoja aineita. Isän [ollut haudassa jo 10 vuotta] Mennen partavaahto. Äidin [pessyt hiuksiaan datsalla viimeksi noin 6 vuotta sitten] värjätyille hiuksille tarkoitettu shampoo. Limaisia mäntysuovan palasia, kokkareista Bio Luvilia, käpääntyneitä pesusieniä ja hapertuneita selänjynssäysharjoja. Kaikki pitkään talvehtineita. Uuuh!!
Löytyipä jotain sentään, mikä sai armon jäädä. Kuvan retropurkit. Ne herättävät hämäriä tuttuuden muistikuvia, mutta en ihan saa kiinni. Muistaako/tietääkö kukaan, mitä niissä on ollut [kannet eivät liene alkuperäiset]?
Oottakaahan, kun pääsen vajan kimppuun!
Kaikesta saunakammmarin hämähäkinseiteissä tonkimisesta huolimatta kärähti baden-badenissa retkottelun tuloksena etumusta. Nyt se on etupunainen. Maha eniten. Arvaat varmaan miksi.
Edit: Vihta on pakkasessa! Aika suippo elementti kun sen käärii piukkaan. Joulusaunassa tavataan, vasta!
14 Comments:
Ettei olisi sinappipurkkeja..? Jotenkin vain tuntuisivat siltä, ilman mitään selvää muistikuvaa.
Kaakaota veikkaisin noissä olleen. Jos olisi kahvia rai sinappia, niitä olisi taloa kohden enemmän. Kahvipurkiksi liian pieni ja sinapile liian iso. Joka talossahan noitä oli ja osasssa on vieläkin.
Ah nostalgiaa, nämä sekä sinappilasit, ne vaaleanvihertävät, joissa oli raitapinta ja pulleampi alaosa. Niitä kun keräsi puoli tusinaa, sai kaatimen samaa sarjaa.
Vastaavilla kuvioilla myytiin Viri-kaakaota peltipurkeissa. Eivätkös nuo ole jotain muuta materiaalia?
Virin kuviot oli enemmän (okei, nyt tulee omakeksimiä termejä) neliöpohjalle värkättyjä kiekuroita; noita ei aitaa se neliökaava. Lisäksi purkkien suhteet on jo kuvassa väärät Viri-purkeiksi, eikä sinisen sävykään lie oikea.
Pahus, Googlen kuva-arkisto ei auta.
Nainen ratissa: Ovat kyllä sinappipurkeiksi kookkaita. Unohtui polkkaan laittaa, että törppöjen korkeus on about 20 cm.
Mea: On meillä niitä sinappilasejakin siellä möksäkyökin hyllynkulmalla ja taitaa olla kannukin. Oi niitä aikoja!
Anonyma: Minäkin muistan Virin peltipurkit. Kieltämättä hieman sama mielleyhtymä. Nämä purkit ovat valkoista lasia/porsliinia.
Z: Taidat olla oikeassa Virin suhteen. Onpas tämä nyt kiusallinen mysteeri. Yritin kylän vanhimmaltakin tiedustella, josko muistais, mutta eihän se muistanut [vaikka muuten kyllä vanhoja muistaa tuntitolkulla - purkkien alkuperän sijaan sain bonusraidan pulsaattoripesukoneen esiintymisestä perheessämme, kesto 25 min;)]
Moi, jos haluat muutaman noita retropurkkeja lisää, niin laita meiliä. Mä olen perinyt niitä jostain ja just männäpäivänä mietin haluavani niistä eroon.
Pörrö: Kiitos tarjouksesta! Tässä romumajassa on kyllä tavaraa jo niin yläkanttiin, että ei millään mahdu enempää;)
Miten tuttua!
Saavuin juuri perikunnan piilopirtiltä. Anoppi on ollut kuolleena yhdeksän vuotta. Miehen veli on eronnut, eikä uusi ystävätär ole viidessä vuodessa mökkiin mitään hirveitä haluja kohdistanut. Joten minä olen päävastuullinen vanhojen perinteiden vaalija. Sieltä löytyvät edelleen anopin papiljotit, 60-luvun nahkamonoja, paakkuista Omoa, Pauligin mausteita metkoissa metallipurnukoissa...
Enkä muuten edes aio niitä mihinkään raivata. Olkoot, käymme siellä niin harvoin, ettei minulla ole mitään tarvetta ryhtyä rakentamaan asumusta omannäköisekseni (varsinkin kun omannäköiseni yleensä merkitsee kaaottista sotkua). Oon ajatellut, että samalla dynamiitilla sitten räjäyttää kerralla niin asumuksen kuin sisältönsä, jos joskus joku sinne haluaa jotain nykystandardien mukaista pykätä. Paljon helpommalla pääsee!
Jotenkin mieleeni tulee, että noi purkit voisi olla suolapurkkeja. Tämä voi olla kyllä ihan täyttä soopaa, mutta muodoltaan ja kooltaan muistuttavat hieman Jozo-purkkeja.
SÄ: Juu, melkoisia muinaismuistojen runsaudensarviahan nämä perintömökit ovat. Äidin aikakaudella mökille oli tapana viedä aina kaikki se ylijäämä, mikä ei enää "kelvannut" kaupunkiasuntoon. Siksi siellä ei kahta samanlaista tuolia olekaan, kaikki huonekalut ja viritykset ovat jotain kulahtaneita jämiä.
Ei tällä tyylillä nykyisin enää kukaan mökkiä "sisusta". Pitää olla Marimekkoa ja Artekkia mummon mökissäkin.
Mulle tää sekasotkusisutus käy ihan hyvin. Kunhan riippukeinu on iskussa [sekin sentään 80-luvulta!];)
Cipsi: Hyvä ehdotus, paljon mahdollista.
Vieläkään kukaan ei ole _varmuudella_ osannut kertoa, mitä nämä ovat sisältäneet... jatkan silti norkoilua, jos vaikka joku tietäjä löytyisi.
Lähetä kommentti
<< Home