Täysillä joka päivä?

Maamme on saanut jälleen uuden missin. Uutta freesiä täytettä huttujournalismille. Valittu näytti valinnan varmistuttua hämmentävän yllättyneeltä ja on sittemmin luemma kyynelehtinytkin jo muutaman kerran. Huonosti olen kartalla tämänvuotisen sadon kanssa, mutta ei tainnut kuulua ennakkosuosikkeihin tämä lopun ajan voideltu ja valittu.

Sen verran kuitenkin ehti tajuntaani iskostua töllön puolella hurranneet missiesittelyt, että korvaan kolahti yhden jos toisenkin tytsyn ”motto”: ”Elää täysillä joka päivä”. No siinäpä sitä onkin tavoitetta kerrakseen! Veikkaanpa, että niitä vähemmän täysiä päiviä siunaantuu sittenkin sinne sekaan.

Mitä se täysillä eläminen on? Miten se mitataan? Vaikka eläisi mielestään kuinka täysillä, niin onko sitä sittenkään mitenkään onnellisempi? Onko täyteen buukattu kalenteri ja paikasta toiseen touhottava kiire-elämä täysi? Ehkä almanakan suunnasta katsottuna, mutta muutenkinko?

Ei kai kukaan halua luonnehtia elämäänsä tyhjäksi tai tylsäksi. Usein se kuitenkin on sitä. Ainakin ajoittain. Siinä valossa motto saattaa kantaakin synkkien virtojen yli. Mutta jaksaako sitä täysillä polkemista ihan joka päivä? Veikkaan, että ei. Pitää olla mahdollisuus epätäyteen, sillä kerätään voimia muka-täyteen, sekin on osa täyttä elämää.

Mitenkäs minusta alkaakin epätäydellinen erakko taas nostamaan nenävarustustaan. Alan sympatakompata mainoksen Lappiin pakenevaa reppuselkähahmoa. Radio Novaa en kyllä huolisi [edes sinne] mukaan.

Suomipopin rakkauslaulupäivä lauantaina oli kiva;) Täysillä!