Kissansilmät, ruskea tiger, koskaan niitä yllätä et...

Missen soon-to-be-syksy päikkiksestä

Kurnauskista vaan pitkästä aikaa kaikki kissamaisten käpäläelujen ystävät! Vihdoinkin pääsin taas hiukkasen netistään, kun henkilökunnalla on muuta tekemistä. Ja Nysse on lepäämässä. Mokoma pahalainen, etten sanoisi opportunistikatti; se varastaa niin helposti blogivuoron, ettei ehdi kissaa sanoa. Haluaa aina tunkea niitä sinisilmäkuviaan joka väliin. On jopa vähän sumuttanut henkilökuntaakin, keikistellyt kameran edessä yms. nuoleskelua ja kehruusuosionkeruuta. Niinku nyt ei tämmöset aidot ja oikeat kissansilmät ois paljon kauniimmat kuin mokomat värilliset piilolinssatut. Vai mitä? Jonkunhan täällä on tarkkanakin oltava. Nihkurrr.

No, kerronpa kesästä, nyt se on taas kai muisto vaan! Sain nimittäin tänä suvena ainakin kuusi [6] päästäistä käpälään. Lisäksi raatona tantereelle nyykähti ihan pirun pieni peltohiiri, mutta hiiri kuitenkin. Minkäs sille voi kun ei isompia näy. Jotta metsästyskauden voi sanoa olleen tyydyttävähkön. Kas kun meikäkatti ei mitään mitättömiä ökkömönkijäisiä jahtaa [toisin kuin Nysse, perheen kärpäslätkytin]. Kyllä riistassa pitää olla riistan maku, nääs.

Muutenkin nautiskelin mökkielämästä kovin. Kunhan Nysseä ei pysäköity samaan parkkiin ja pöheikköön. Jossainhan se on minullakin rauha oltava.

Ja taas on talossa juonet vireillä, jotain tekeillä – kasseja, pusseja, nössyköitä. Henkilökunnan kaaoskäyttäytymistä ja kummaa levottomuutta. Taitaa olla lähtö lähellä ja nyt tuntuu siltä, että ainakin minä pääsen mukaan! Olen jo nähnyt niiden hiplaavan tarvikkeitani sillä silmällä. Ties mihin tästä taas matka vie, A-luokan lomalle [jos Nysse jäis kotiin, nousisi luokitus heti to AA]!

Nysse ei tietenkään hiffaa mistään mitään, Home-lou. No, sillä onkin kuljetusboxissa vessa, nou hätä.

Syksyy päin vaan kaikki karvaturjakkeet itse kissakin blogissa [henkilökuntaa unohtamatta, nekin on aika ihqui välillä]! Palataan, kun retkipalalta palataan!

Misse