sunnuntaina, joulukuuta 09, 2007

Kello viiden teet

Kello 17.00 sairaalassa tarjoillaan päivällinen. Se on yleensä sosekeittoa, pala leipää ja kiisseli. Potilaat, jotka eivät pysty syömään itse, nostetaan istuvaan asentoon pedissä ja tomera hoitaja lappaa hirvittävällä vauhdilla sosekeittolusikkaan upotetut lääkkeet potilaan suuhun. Tempo on tiukka; kaksikin kookasta nappia yritetään ujuttaa potilaan koneistoon samalla lusikallisella. Potilas ei ehdi eikä pysty nielemään sitä vauhtia kuin mitä möhnää suuhun tungetaan. Hoitaja hermostuu – on kiire jo seuraavan luo.

Jos paikalla sattuu olemaan omainen, annetaan syöttämistehtävä mielellään hänelle. Ajan kanssa, potilaan omassa rytmissä jopa 8 eri tabletin pakkosyöttö aterian myötä onnistuu. Kunhan ei kiirehdi.

Miksi syöttämiseen tarvitaan sairaanhoitaja, jolla ei ole siihen aikaa? Miksei ruoan jakelijana toimiva henkilö käy? Ei petipotilaan syöttäminen ole rakettitiedettä [kunhan saa sängyn oikeaan asentoon]. Minäkin osaan ruokkia vanhuksen, vaikka ei kokemusta ole edes lapsien syöttämisestä, muista hoitotehtävistä nyt puhumattakaan. Tarvitaan vain aikaa ja kärsivällisyyttä.

Olen ajan ja kärsivällisyyden ehtymisestä enemmän huolissani kuin ilmastonmuutoksesta. Henkisen ilmaston väljähtyminen ja välinpitämättömyys tappaa.

Taas on aika liikahtaa.

4 Comments:

At maanantaina, joulukuuta 10, 2007 7:08:00 ip., Anonymous Polgara said...

Kyllä täällä ainakin pitkäaikaispuolella monessa saiskussa perushoitajat jne. tarv. jopa vapaat sihteerit yms. otetaan mukaan ruokintaan. Ihan siksi, että henkilökuntaa yksinkertaisesti on liian vähän. Kyllä minäkin omin käsin monta ihmistä olen ruokkinut eri osastoilla töissä, lisäksi isäni, mieheni ja nyt viimeksi anoppini... Anoppi lähti sitten 4.12., tod. rauhallisesti. Hyvä. Hän ei enää tarvitse apuja. Käytiin katsastamassa miehen hauta, sinne menee äitinsäkin.

 
At perjantaina, joulukuuta 14, 2007 10:56:00 ip., Blogger ainailona said...

Polga: Sä ootkin tosiPolga.

Mä vasta opettelen. Ja kauhistelen KAIKKEA.

Voi olla, että opinkin jotain, ellei oppimissmoduli ole ihan sökähtänyt...

 
At lauantaina, joulukuuta 15, 2007 5:36:00 ap., Anonymous Polga said...

Joskus toivoisi, että ihan kaikkea ei olisi tarvinnut oppia käytännössä... Enkä mä halunnut itseäni tuoda esiin, tämä vaan on oikeasti tilanne. Olen tod.näk.mahd.ehkä vaihtamassa nyt muualle töihin. Ihan omankin jaksamisen takia.

 
At maanantaina, joulukuuta 17, 2007 8:52:00 ip., Blogger ainailona said...

Polga: Ymmärrän täysin, jos ei tässä vauhdissa jaksa. Raskasta ja haasteellista. Omat silmäni ovat auenneet tämän elämänkulun myötä apposilleen. Joka kerta sattuu, kun äidin luona käyn. Sattuu nähdä se kaikki, voimattomuus. Ei voi mitään, pitää vain odottaa.

 

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home