tiistaina, lokakuuta 30, 2007

On se kumma, se syö ja kakkaa!

”Se on kamala häirikkö öisin. Millään ei meinaa nukahtaa, kuppelehtii ja pälpättää niin, että kukaan muukaan huoneessa ei nuku. Se repii tippaletkut irti ja lähtee omin päin koikkelehtimaan pitkin käytäviä. Muka vessahätä, vaikka on vaippa. Ja kun ei se millään edes juo sitä määrää, mitä päivässä pitäisi. Kyllä yöhoitajan on taas annettava sille Tenox.”

Se on äitini. Vaikka lääkkeiden[kin] takia päästänsä ajoittain höppänä, niin ei kuitenkaan mikään esine.

Hän.
___
Edit: Ja seuraavalla käynnillä pitänee laskea laastarit.

torstaina, lokakuuta 25, 2007

Ei se ota jos ei annakaan

Meillä ei nyt vaan läppä lennä. Liikaa liikkuvia osia IRL, vähemmän joustavia resooreja. Ei synny mitään jaettavaa aatoksentynkää. Tuntuu, että painolastia on ihan liikaa.

Täällä tarvitaan just nyt niin suunnattomasti, pohjattomasti, armottomasti lepoa.

Unta palloon everyone. Ajatuksen vapautta. Unelmia. Toivoleposohvaa. What ever. Ei voi tietää.

sunnuntaina, lokakuuta 14, 2007

Koska viimeksi?

Olemme asuneet tässä osoitteessa vuodesta 2003. Kuinka ollakaan, vasta männäviikolla tulin kurkanneeksi liesituulettimeen. Kurkatakseen liesituulettimeen täytyy olla kaula kenollaan hellan päällä. Ei onnistu vahingossa, ei. Jostain syystä kuitenkin moisen urkin-kurkin tein.

Ja mitäpäs siitä seurasi? Kokkausrajoitteinen uuniruoka-ajanjakso! Kukaan ei voi syödä mitään, mikä on valmistettu tuon harmaata huttua pursuavan reikäläysäkkeen alla. Ei vaan voi.

Siivouskohteena härpätin kuuluun kategoriaan lattiakaivo ja muut sen kaltaiset jakijakiputsattavat [ihan selkeesti miesten töitä]. Kokkauslakko toimii hyvänä kannustimena työn aikatauluttamiseksi. Kommentti ”Onhan niissä kattiloissa kansi” ei suo lisäaikaa. Lähin viikonloppu on kuollut viiva.

Nyt suhisee taas kunnon imut köksäkorvissa ja staypparit pyörii jalassa – tulipas tehoa lisää ja jopas padat innolla porisee.

Kommentoi ja tunnusta! Koska sinä olet viimeksi kurkannut [ja putsastellut] liesituulettimen? Ja jos on tietoa, että miten usein niitä pitäisi rassata, senkin saa kertoa.

Disclaimer: Elman kommentit estetään ohjelmallisesti – siellä kuitenkin on tehty tämä joko juuri tänään tai enintään kuukausi takaperin. Ei saa lannistaa rohkeita tunnustajia.

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Havainteita ilman avanteita [toistaiseksi]

Miitti
Olin lähempänä kuin koskaan... tiesin blogimiitin olevan ihan koomakännikonttausulottuvuudella [raajansa yhdyssanakidutuksellakin juu, vaikka ainahan niitä kolmijalkapatikoita saattaa mieleen pälähtää]. En vaan kyennyt huojumaan oikeaan osoitteeseen kas kun mopo irtautui heittämällä lapasesta loitommalle jo ihan siellä, missä olin – tai siis uskoin olevani. Voihan huohKallio. Ei [kai] koskaan enää. Ei näin. Paljon iloisempaa on lueskella Sun Äitis rapoi. Kuin raapii napoi ja ahmii kankkusmorkkisnöyhtää.

Niitti
Partaukkojugurtista on viritelty valinjaversio. Hitsi, kun onkin hyvää. Namipalaa. Eipäs näy sitä vielä netissä mainosteltavan, mutta kaupasta kilon valinjatonkka salakavalasti ostoskärryyn jo pluiskahti.

Biitti
Komppaan persaukista uutislehti 100 on ihan helvetin hyvää ja nautittavaa luettavaa.

Viitti
En enempää. That’s it. Levolle lasken tasoni taas.
___
Edit: Hei kuka? Ei kai vaan....?