Ei se ota jos ei annakaan
Meillä ei nyt vaan läppä lennä. Liikaa liikkuvia osia IRL, vähemmän joustavia resooreja. Ei synny mitään jaettavaa aatoksentynkää. Tuntuu, että painolastia on ihan liikaa.
Täällä tarvitaan just nyt niin suunnattomasti, pohjattomasti, armottomasti lepoa.
Unta palloon everyone. Ajatuksen vapautta. Unelmia. Toivoleposohvaa. What ever. Ei voi tietää.
6 Comments:
Noita tuntemuksia on liikkeellä! Yksi lohtu sentään: kohta on luvassa ylimääräinen nukkumistunti, kun taas on edessä kellonsiirtoviikonloppu.
Kissat ja kulta kainaloon ja pienenpienille talviunille. Sitten taas jaksaa. Muistahan ottaa vitamiineja ja gerimaxia, niillä väsymys kaikkoaa.
Voimaa ja jaksamista toivotan, kun sille tuntuu Vaanilassa olevan tarve.
Elämä heittelee, se on jo todettu, kunpa vielä Aina Ilonakin jaksaisi muistaa, että sieltä nurkan takaa saattaa tulla vaikka jo huomenna parempi aamu (vai pitäisikö tässä vaiheessa sanoa, että yö?).
Jotta jos vaikka todettais, että kahta olemme saaneet; pyytää ja olla ilman, mutta kyllä se uni-rakkaamme vielä meillekin tulee. Tai minulle kyllä tuli jo.
SÄ: Juu, nyt tuntuukin noo aamut melko valoisilta ja heräämiseen innoittavilta. Illat taas - mustaakin mustempia.
Ja ylimääräinen tunti uinuttiin varastoon tosi tarkkaan, kaikki 65 minuuttia!
Aada: Kiitos! Kissat ovat todella ihquja petikumppaneita. Ja toisinaan on tuosta Resurssitakin lohtua, ihan muissakin asioissa;))
Satujatar: Kiitos kommentista! Kyllä täälläkin useimmiten se uni tulee, mutta aina vaan herääminenkin sitten liian nopsaan.
Aika aikaansa kutakin, ei tässä muuta voi. Kunhan vaan vatsa ja pää kestäis.
Lähetä kommentti
<< Home