Ellen polkkaa olen Ellen kanssa sohvallatsallani
No olihan se ostettava! En liene ainoa akka paperin perässä, koska paikallisen kitupuulakin useimmissa telineissä kuvakirjaa ei ollut. Onnekseni nöyryys tässäkin palkittiin ja kun kyykistyin rehellisesti poimimaan käsistäni lipsahtanutta purkkapussia kassajonossa, niin sieltä se Elle kurkisti. Pitää näköjään mennä sen oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Eka suomenkielinen Elle. Näkyi olevan kohtuullisen laadukkaasti lokalisoitu; mukavan isänmaallis-sinisävyinen kansikuva ja fonttauskin. Ja tietty tolkuttomasti mainoksia, melko kauniita sellaisia. Muutama jutuntynkänen. Aika näyttävät fotot. Ihan sika-kemikaali-ali-haisevat ja häikäisevät paperit. Perustunnelma tullessani tässä nyt takasivulta ulos on ihan jees.Vaikka jääkin nähtäväksi.
Vaanilan yleisarvosana: Ei paskempi [saa vapaasti lainata kustantajan puffeihin]
Arvio lie luonteeltaan samaa sävyä kuin Uotisasteikon "Ei huono".
4 Comments:
Oliko näytteitä - ne ovat tärkeitä samoin kuin tietty horoskoopit...
Kirjoittelin tuol omalla tontilla samasta... Noo, kyllä tään yhen luki vaikka en olekaan kohderyhmää. Oikeastaan kuuluu yleissivistykseen hankkia käsiinsä eka suomenkielinen Elle, kyl se niin on. Onneksi toisesta ei ole enää pakko välittää.
JP: Mun onneksi näytteitä ei ollut, olen edelleen näytekielteinen [siis ne sivuun liisteröidyt pussukat]. Horroskaappi näky olevan.
Zepa: Ihan sama aatos - eka pitää saada, muista ei väliä/tiedä/usko. Minusta se uudehko lehdykkä Oliviakin on aika oiva, muutamaan numeron olen ostanut sitä jo! Ärsyttää vaan nyt kun myyvät jo ties monennettako kertaa paketissa kahta - uudelleen sitä edellistä numeroa, jonka olen jo ostanut - uuden ohella!
Murrr!
Lähetä kommentti
<< Home