Tosi kiisselissä!

Otteita Vaanilan toistuvasta viha-rakkauskeittiödraamasta "Perunajauhot ja minä"

Pakastin se pullottaa mansikoita, mustikoita, omenoita ja taitaa siellä piileskellä muutama pätkä raparperiakin. Vuosikerrasta ei onneksi saa selvää, taisivat olla parasta ennen.

Nyt uuden sesongin taas uhkaavasti painaessa päälle olen ehtoisana emäntänä Kotiruoka-keittokirjan perinteisellä avustuksella yrittänyt laitella marjaisia jälkiruokia.

Mehukeitosta tuli litkua, vain hieman mehua paksumpaa. Vähän liian rankkaa juoda, mutta mahdotonta lusikoida. Hmmm....

Mansikkakiisselistä taas tuli ikään kuin puddingia, tönkkömallista hytkyvää marjavanukasta, jossa lusikka seisoo. Hmmm....

Jospa vaikka hilloksi sitten loput, siinähän tarvitaan vaan sokeria.

Hilpeää Vaputinta! Trööööötttt!!!

[Toivottavasti sima sentään tulee sopuisassa järjestyksessä ulos pullosta, vaikka hiivan määrä saattoi olla hieman yläkanttiin - kohta se selviää!]