perjantaina, elokuuta 29, 2008

Katosato-oodi


Punertaa posket tomaatin,
elokuu loppuunsa käy.
Riittääpä vielä vihreitäkin
vaik' paistetta päivän ei näy.

Yhden keltaisen kurpitsan
löysin vihdoin pöheikön alta,
vaikka taimia tarjosin tusinan -
ei tunnu tää palkitsevalta.

On elintarviketuotanto vaikeaa,
näinkö pieneksi jääkin nyt sato?
Syksyn tullen on tunnelma haikeaa,
kun lähes kaiken, kaiken vei kato.

7 Comments:

At perjantaina, elokuuta 29, 2008 10:57:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

AinaIlonalla edes yksi punertaa. Itse söin jo aikaa sitten sen (ihanan makean) ensimmäisen ja nyt himoitsen raakileita. Tämä ei ollut se laulujen kesä, ei ainakaan kypsien laulujen. Ainoa kypsyvä on puutarhuri.

Mutta tulee se vielä ensi kesäkin. Sitä ennen ihana talvi.

(joo, tiedän, sekopäistyttää tämä itsepäisyys)

 
At lauantaina, elokuuta 30, 2008 6:35:00 ip., Blogger peteer said...

Vaikeasta satotilanteesta huolimatta hyvä, että inspiroituu runoilemaan!
Sanotaan että runous syntyy kaikkein ahtaimmassa yhteiskunnallisessa tilanteessa.

 
At keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008 11:28:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Satujatar: Nyt punertaa jo 3! Kyl tää täst. Joulua päin!

En ole viel uskaltanut syödä yhtään, jos vaikka loppuvat?!?

 
At keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008 11:38:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Peteer:

Vielä on kesää jäljellä,
vielä sataa Esterin perseestä,
vielä voin löytää tomaatin,
vielä kurpitsankin syön.


Resun versio:
Vielä on pesää jäljellä,
vielä tulee lempeitä hetkiä.
Jos vielä saa hyvää ruokaakin
tosi täpöks eloin käy.


Ahdasta on tässä yhteiskunnassa,juu;) Kiitos comments.

 
At torstaina, syyskuuta 04, 2008 9:26:00 ip., Blogger peteer said...

jösses...
voihan se pesäkin olla tietysti ahdas, mikä ei välttämättä ole huono asia.

 
At sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008 7:06:00 ip., Blogger peteer said...

Anteeksi edellinen, jos se loukkasi, tai jos ymmärsit sen loukkaavaksi.

Olin ns. lyöty hepnaadilla, mitä ikinä se tarkoittaakaan, eikä käyttöliittymästäni lähtenyt yhtään järjen eikä tunteen sanaa: Katsos, kukaan ei ole kirjoittanut minulle (?) IKINÄ YHTÄÄN RUNOA! Ja nyt se tapahtui. Ja vielä kaksin kappalein. Olen vieläkin haltioissani. Kaikkea sitä saa nähdä, kun vanhaksi elää.

Tämän vielä halusin kertoa.

- - -
Hyvää Lapinreissua. Ja muutenkin.

 
At perjantaina, lokakuuta 03, 2008 9:38:00 ip., Blogger ainailona said...

Peteer: Nou harmi done. Ollos hyväkäs. Ja hyvähän sää tunnut olevan;)

 

Lähetä kommentti

<< Home